United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan kankaan laidassa nousi Santeri pensaikosta, puljautui kuin vesilintu sukkelosta ja alkoi: »Tuleppas tänne Latun Liisa, karhumaija, poikatyttö, litulatu, litulatu...» »Seekatti! Menenkö ja vähän hatuutan?» kysyi Liisa kääntyen takaisin ja oli nyrkit puristuksissa. »Elä mene», pyysi Elsa, joka vielä pelkäsi, että jalat tutisi. »Odottakoonpa.
Vasta kun kuuli toisten kirkuvan, niin silloin hänkin päästi kimakan huudon ja syöksyi juoksuun muitten mukaan. Vaan Latun Liisa kävi kohti poikalaumaa, pystönä kuin ruhtinatar. Muut pojista jouduttausivat pakoon, ainoastaan Heikki ja Mikko jäivät paikoilleen vielä kädet nyrkissä uhkasivat: »Tuleppa tänne, Litulatu!»
Tytöt olivat huutaen lähteneet hyppyyn. Vaan Liisa, joka poikien tullessa oli sattunut olemaan ulompana, lähestyi paikalle ja pojat jouduttautuivat pakoon. Pari heistä, Terilän Heikki ja Lapin Mikko, jäi seisomaan nyrkit puristuksissa uhaten: Tulehan, litulatu! Mutta hekin lähtivät hiljalleen menemään, kun Liisa meni heitä kohti.
»No sillä puhein pääset nyt. Vaan jos vasta teet jotakin.» Itkeä nyhertäen läksi Mikko astumaan pois, vaan Heikin luo päästyään kääntyi ja huusi: »Karhumaija, Karhumaija, poikatyttö, Litulatu.» Ja Heikki alkoi viskellä kivillä. Vaan Liisa sydäntyi myös uudelleen ja kuin vihuri kiiti hän poikain jälkeen ja katosi heidän mukanaan metsään.
Mutta Heikin luo ja mielestään tarpeeksi etäälle päästyään hän kääntyi ja huusi: Karhumaija! Poikatyttö! Litulatu!... Ja molemmat alkoivat viskellä kivillä. Liisa sydäntyi ja kuin vihuri hän kiiti poikien jälkeen kadoten heidän mukanaan metsään. Muut tytöt olivat jo kerääntyneet hävityspaikalle, kun Liisa palaili.