United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan kankaan laidassa nousi Santeri pensaikosta, puljautui kuin vesilintu sukkelosta ja alkoi: »Tuleppas tänne Latun Liisa, karhumaija, poikatyttö, litulatu, litulatu...» »Seekatti! Menenkö ja vähän hatuutan?» kysyi Liisa kääntyen takaisin ja oli nyrkit puristuksissa. »Elä mene», pyysi Elsa, joka vielä pelkäsi, että jalat tutisi. »Odottakoonpa.
»No sillä puhein pääset nyt. Vaan jos vasta teet jotakin.» Itkeä nyhertäen läksi Mikko astumaan pois, vaan Heikin luo päästyään kääntyi ja huusi: »Karhumaija, Karhumaija, poikatyttö, Litulatu.» Ja Heikki alkoi viskellä kivillä. Vaan Liisa sydäntyi myös uudelleen ja kuin vihuri kiiti hän poikain jälkeen ja katosi heidän mukanaan metsään.
Sitä ominaisuutta rajuuteen ja itsepäisyyteen liittyneenä on eniten Latun Liisassa. Hän on omintakeisimpia kaikista Pakkalan ja varmaan koko kirjallisuutemme naisluonteista. Lapsena oikea äitinsä tyttö: kaikkien Vaaran poikien kauhu, yltiöpäinen 'poikatyttö', mutta kuitenkin perin oikeudentuntoinen ja puhdas mieleltään.
Mutta Heikin luo ja mielestään tarpeeksi etäälle päästyään hän kääntyi ja huusi: Karhumaija! Poikatyttö! Litulatu!... Ja molemmat alkoivat viskellä kivillä. Liisa sydäntyi ja kuin vihuri hän kiiti poikien jälkeen kadoten heidän mukanaan metsään. Muut tytöt olivat jo kerääntyneet hävityspaikalle, kun Liisa palaili.