Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Annas ollaksensa! Eikös nuo olekin Josun silloiset riitaveikot?" Topias taas kiirehti ilon ja toivonsirmaneen. "Narttu vieköön! Samat velikullat ovat ja ongelle menossa. Sitte minä olenkin ämmä, jos ei tästä nyt..." Topias lähti juoksemaan poikien perään ja huusi heille: "Kuulkaa, hyvät Jussit." Pojat seisahtivat. Jo matkan päässä otti Topias rahakukkarostaan kaksi markan kappaletta.
Kun istuin ikkunassani ja tuon tuostakin katsahdin ulos, niin sattui silmääni jotakin vilkkuvaa valkeata puitten lomitse. Joku siellä kosken rannalla juoksee. Mutta mitä ne siellä taas juoksevat ja yhä vilkuttavat? Eikö totta niin se olekin kosken vaahtoa, joka siellä pärskyy! Se on siis noussut syvästä uomastaan niin korkealle!
Sillä eikö olekin totta, että me vihaamme totuutta ja niitä, jotka meille sitä julistavat, ja että me pidämme siitä, että he tulevat petetyiksi meidän hyväksemme ja että me tahdomme heiltä aivan toisenlaista arvonantoa, kuin mihin me todellisuudessa olisimme oikeutetut? Mainitsen esimerkin, joka saa minut kauhistumaan.
"Niin, eikö se olekin totta, isä?" keskeytti Grégoire nopeasti. "Ja jos sinä tietäisit, miten helläsydäminen ja kunnollinen hän sitten on! Hän on kuin rehti mies. Eikä se auta, että he lyövät häntä, jos hän tahtoo tehdä jotakin, niin tekee hän sen, enkä edes minä voi estää sitä." Mathieu tuskin kuulikaan hänen puhettaan. "Ei, en minä heidän myllyään halveksu", jatkoi hän mietteissään.
»Te nähtävästi olisitte ryöstänyt hänet puti puhtaaksi», vastasin. Hyvä kuva silloisesta asiaintilasta. Ihmiset pyydystivät toisiaan kuin ulvovat sudet. Isot sudet söivät pieniä susia, ja yhteiskunnallisen järjestyksen mukaan Jackson oli vähäisimpiä pienien susien joukossa. »Tietysti olisin», huudahti hän suuttuneena. »Minunkin on elettävä, eikö olekin?»
Olenko minä sievä?... Sepä vasta hauskaa onkin! Mikä nyt on hätänä? Olenko minä sitte niin peloittava? Mene nyt tervehtimään!... äläkä siinä ujostele. Hyvää päivää, Johanna! Hyvää päivää... En olisi tuntenutkaan sinua siitä kuin viimeksi näin... En olisi voinut aavistaa... Eikö olekin Johanna kasvanut ja tullut suureksi?... melkeinpä täysi-ihmiseksi. Kyllä on Johanna muuttunut...
Ja oikeastaan: enkö minä sitten olekin? Paljon, paljon enempi minä olen hänen puolestaan. Olenhan pian niin kuin yksi ja sama hänen kanssaan. Mutta ... minkälaisella tavalla nyt tehtäisiin? Siitä nyt neuvotellaan. Sakris esittää: Kuinkas, jos sanon, että olen saanut kirjeen hänen äidiltään? Missä hänen äitinsä on? Niin, olen saanut kirjeen, että pitäisin silmäni hänen päällänsä.
Olekin aina varoillasi, etteivät Kyllä minä sinulle. Seis poika! Annatko tänne sen heti. SAARA. Mitä nyt? WIGREN. Mitä? Ette pidä kurissa poikariiviötänne! Varastaa keskellä päivää SAARA. Varastaa minun poikani. Se on valhe. WIGREN. Vai rupeatte vielä puollustamaan. Annatko tänne sen! NIILO. Kalle, otitko sinä mitään? KALLE. En. SAARA. Antaa pojan olla. WIGREN. Vai anna olla vain.
Kuule isä, etkö uskokin minun parantuvan pian, että minäkin saan olla sinun mukanasi? Ehkä, pieni poikaseni. Se minusta olisi reipasta, jos minäkin voisin kiivetä tuntureita. Hei vain, miten sievä ja soma sinä tänään olet, Eyolf! Niin, enkö olekin, täti? Oletpa kuin oletkin. Isänkö vuoksi olet saanut tuon uuden puvun päällesi? Niin, minä pyysin äidiltä.
Siellä esiintyivät kaikki täysin tietoisina siitä, että he juuri edustivat sitä ihmisten piiriä, joka oli kaiken muun huipulla, johon muut pyrkivät, johon pääseminen ja jossa eläminen oli ainoa elämän järjellinen tarkoitus. Ja siksi he, jotka olivat siellä, katsoivat alaspäin kaikkiin muihin. Ja eikö hienostuminen ja jalostuminen olekin elämän tarkoitus!
Päivän Sana
Muut Etsivät