Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Eikös olekin, herra?» Boleslav katseli tyttöä uteliaana ja ihmeissään, ikäänkuin ei olisi häntä vielä koskaan nähnyt. Ja tosiaankin vilkaisi hän ensi kerran tytön sieluun, kun viini oli päästänyt tämän kielen siteistään. Nyt selvisi hänelle moni seikka, joka ennen oli hänestä tuntunut tytössä käsittämättömältä. »Onnellinen olento», jupisi hän.
Niiden joukossa oli myöskin kaksi nukkea, joista toinen oli uusi ja toinen vanha. Eikö olekin tämä minun nukkeni kaunis? kysyi Julia, näyttäen hänelle sitä uutta. On, se on hyvin kaunis. Mutta tuo on ruma, jatkoi tyttö, osoittaen sormellaan vanhaa. Niin, se on vanha ... mutta kyllä minusta vanhalla on kauniimpi hame kuin uudella. Niinkö sinusta? Niin. Tiedätkö mitä? No?
Siitä on jo pitkä aika, ja nukke oli silloin vielä uusi ja kaunis ... minä tahdoin saada sille alushameen, mutta sellaisen kankean ja kahisevan, jollaisia äitikin käyttää ... silloin oli tuo paperi, jonka näet, lattialla ... minä otin sen ja ompelin siitä nukelle alushameen ... eikö se olekin hyvin ommeltu? No, mitä vaarallista paperilapun ottamisessa sitten oli?
Se on kauniin pyöreä, jotteivät ne missään saata loukata itseään. Koko tuon sievän pesän on iso lintu eli emo itse rakentanut. Eikö se olekin taidokas. Me, rakas lapsi, emme saisi sellaista pesää toimeen. Tämän taidon on hyvä Jumala opettanut lintuemolle, koska Hän rakkaudessaan pitää huolta näistä pienistä linnunpoikasistakin.
Minä puhelen sinulle ajatuksistani ja kokemuksistani ihan niinkuin ne mieleen johtuvat. Ymmärräthän sinä kuitenkin, sano, ymmärräthän? Eikö ymmärtämys olekin suurin lahja, minkä ihminen voi toiselle antaa? Siitä lähtee enemmän iloa ja elinvoimaa kuin kaikkien ylistämästä rakkaudesta.
Mutta eivätkös olekin kaniinit taas olleet liikkeellä ja nakertaneet kastanjapuun kuorta? Tuo syöminen ja hävittäminen, se on sekin semmoinen luonnonlaki; se on juuri niitä teidän luonnonlakejanne! Hyi, mokomia raakalaisia!... Tiedätkö mitä, Eerikki? Sinunkin pitäisi noudattaa luonnonlakeja. Niin pitääkin. Minun alkaa tulla nälkä.
VIII. Kirjallisuuden alalla tulemme kerran vielä siihen, että kirjailijoille maksetaan sen mukaan, kuinka paljon he *eivät* kirjoita. Leikki sikseen, eikö tämmöistä sääntöä todella olekin olemassa mitä kaikkeen kirjoittamiseen ja vielä enemmän mitä puheeseen ja työhön tulee? Ei se, mitä on maapallon pinnalla, vaan mitä näkymättömänä sen alla juuri ja perusaine määrää kaiken arvon.
Eikö totisesti olekin paikkainen röijy! Olisi se ollut sinulle, ukko, aika häpeä, jos Junkan kapteenin sijasta olisi ollut Suurmoguli. VARJAKKA tulee sivuportista. JUNKKA. No, mitäs komesrootilla oli asiaa? Tyttärensäkö tarjosi vai laivan vai molemmat? VARJAKKA. Tarjosi Onnen kapteenin paikan. JUNKKA. Senkö verran vain? PASANTERI. Onpa sitä siinäkin aluksi.
Täällä ne kumminkin ovat nurkissasi, tiedetäänhän me. ANTTI. Tiedättekö? Vai niin! No, tehkää sitten hyvin ja etsikää, herra poliisi. OTTO. Sängyn alta, esimerkiksi, ja sitten tuolta uunin päältä. Eivätköhän, paholaiset, vaan olekin kiivenneet sinne? HEIKURA. Tuon pojan minä varmaan näin äsken Mäki-Matissa. OTTO. Minut? Taisipa tulla nyt pieni erehdys. Mäki-Matissa en ole käynyt moneen päivään.
Etkö todella olisi tuntenut? kysyi Maslova. En ikipäivinäni. Koko kasvot ovat ihan toiset. Eikö siitä olekin jo kymmenen vuotta! Ei vuotta, mutta koko elämä, sanoi Maslova, ja yhtäkkiä koko eloisuus katosi hänen kasvoistaan. Hän kävi haluttoman näköiseksi ja silmäin välys meni ryppyyn. No eikö se elämä »siellä» ole sentään jotenkin helppoa?
Päivän Sana
Muut Etsivät