United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sellaista se tuntui sielläpäin olevan kunnallisen itsehallinnon vaikutus laivaliikkeeseen. Seudut olisivat ehkä olleet hyvinkin viehättävät, jos olisi ollut kaunis ilma ja täysi kesä. Mutta nyt vielä niistä puuttui viimeinen voitelus: lehti oli vasta alulla, ruoho kulonkirjava, ja kukkia tuskin olisivat monta löytäneet luonnontutkijatkaan.
Ja Israel Ei yksin hänen omaisuuttansa Nyt enää ole. Hänen tarhaansa On pakanuuden ruoho juurtunut; Ja sotaa hänen kanssaan vallasta Käy voitokkaana Baal ja Astartte. Hedelmät sangen karvaat Jahvelle Luo Ahabin ja Isebelin kylvö. Niin kostonriemu mulle nautinnon Tuo katkerimmassakin murheessa.
Eräänä päivänä istui oikealla puolellani sangen kaunis tyttö, jolla oli päässään jotain, joka näytti ruoho- ja olkitukolle, sekä sotkuiselle pitsikäärylle, jossa istui lintu, jonka olisi luullut olleen kissan kynsissä ennenkuin nykyinen omistajatar sai sen.
Ja kesä, kauan odotettu, tuli, Jäät järvistä ja maasta hanget suli, Puut lehteen puhkes, ruoho puki maan, Ja linnut tuli puihin laulamaan. Ja kukat maasta nousee tuoksuvaiset, Ja nousee marjanvarret kaikellaiset, Ja salo siloopi ja kaunistuu Ja antipukuhunsa pukeutuu.
Vahingoittumaton? kuinka se oli mahdollista? huusivat useat äänet. Kuinka se oli mahdollista, tietää ainoastaan yksi maailmassa, ja hän tietää senkin, etten valehtele. Läheisyydessä olivat puutkin palaneet ja ruoho mustana, paitsi sillä paikalla missä laatikko seisoi. Ihmettelyn huudot kuuluivat uudestaan. Luojan voimaa ei käsitä ihmisjärki. Semmoista ei oltu ennen kuultu.
Hän tunsi itsensä niin onnelliseksi ja riemulliseksi, että hänen täytyi antaa valtaa tunteillensa: Jos vaan joka pensas ruoho ja puu Kaikk' ois säveleiseksi luotu Jos laulaja enkelin suloinen suu Ois itse lintujen suotu, Ei Jumalan poikaa kyllin he vois Ei ylistää Vapahtajaamme.
Niin käy, polvet katoavat, toiset tulevat sijaan useimmista ei näy muuta jälkeä, kuin vähäinen hautakumpu, jossa ruoho kesällä rehevästi kasvaa. Hämeenmaassa kartanot useasti ovat rakennetut järvien rannoille, ja se onkin luonnollista, koska tämä osa Suomea juuri on »maa tuhatjärvinen.» K n pitäjän pappila on myös rakennettu lähelle K veden rantaa.
Usein olen kulkenut apilaa ja virnaa kasvavien ketojen poikki ja ihmetellyt miksi ei kukaan ole niittänyt sitä. On silloin sanottu minulle: "täällä on niin huonoa". "No, mutta tämähän ruoho on parasta heinänlajia", väitin minä. "Kyllä tätä eläimet mielellään syövät, mutta kun menee hiukan edemmä, niin voi päivässä niittää monta kertaa enemmän", on vastattu.
Mene siis! Hän pikemmin putosi kuin hyppäsi maahan. Ruoho ja kanervat suhisivat hänen nopeista askeleistaan ja Ellen oli yksinään. Ei suinkaan kestänyt enemmin aikaa, kuin kaksi minuuttia, vaan nämä minuutit olivat sata ja kaksikymmentä sekuntia, ja joka sekunti oli ijankaikkisen pitkä odottavalle. Ellen säpsähti; Henrik seisoi taas siellä alhaalla. Se on hänellä! kuiskasi ääni ylös.
Se on häpeällinen asia, ettei mailma huoli tästä eikä kiitä Häntä siitä, vaikka se joka päivä näkee edessänsä niin lukemattomia Hänen hyviä töitänsä; se ansaitsee kiittämättömyytensä vuoksi, ettei aurinko silmänräpäystäkään paista enää eikä ruoho kasva; eikä Hän kuitenkaan lakkaa hetkeksikään meitä rakastamasta ja hyvää meille tekemästä.