Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mut koska vaikenivat toiset neitseet, hän nousi korkeana, kasvoiltansa kuin tulenleimaus, ja sanat virkkoi: »Modicum, et non videbitis me, et iterum, ah, siskot armahaiset, modicum, et vos videbitis me.» Hän sitten eellään heidät käski käymään, vain viittas seuraamahan mun ja Naisen ja Viisaan, joka joukkoon jäänyt oli.
Kuningasmantteli, mi kaartuu kaiken maailman yllä, jota henki Luojan ja täydellisyys elähyttää enin, yllämme kaartui sisäpintoinensa niin vielä loitolla, ma etten nähdä sen kauneutta voinut paikastani. Eik' ollut silmilläni voimaa myöskään tuon seppel-liekin tietä seuraamahan, mi nousi siemenensä läheisyyteen,
Sen luettua oiti Kokoillaan huovit, ratsahille käydään, Mua seuraamahan käsketään ja vastint' Odottamahan; kylmän saan ma katseen. Tuon synnin poikanne ja tyttärenne Katsoivat moista pilkkaa ansainneeksi. NARRI. Ei ole talvi vielä mennyt, koska metsähanhet tuota suuntaa lentävät. Jos ryysyt isän yll' on, Hänt' oma laps ei nää; Mut kultia jos kyll' on, Niin kyll' on kiltti tää.
Kuningasmantteli, mi kaartuu kaiken maailman yllä, jota henki Luojan ja täydellisyys elähyttää enin, yllämme kaartui sisäpintoinensa niin vielä loitolla, ma etten nähdä sen kauneutta voinut paikastani. Eik' ollut silmilläni voimaa myöskään tuon seppel-liekin tietä seuraamahan, mi nousi siemenensä läheisyyteen,
Mut koska vaikenivat toiset neitseet, hän nousi korkeana, kasvoiltansa kuin tulenleimaus, ja sanat virkkoi: »Modicum, et non videbitis me, et iterum, ah, siskot armahaiset, modicum, et vos videbitis me.» Hän sitten eellään heidät käski käymään, vain viittas seuraamahan mun ja Naisen ja Viisaan, joka joukkoon jäänyt oli.
Virkkamatta jääkööt vähemmät, jos mieleen muistuvatkin; vaan kun murhiin muut jo kyllästyivät, julmimmat vain jälkeen jäivät, silloin surkeus tääll' yli partaan paisui. Jalo paimen, vielä rauhaan jäänyt, virmaan sidottiin nyt hevospariin, seuraamahan ratsumiestä raakaa.
Katso, voitostansa riemahtava Vihollinen tulj kun susijoukko, Himotessa vertä, ryöstö, vaino Seuras häntä. Virkkamatta muita Olla voipi, vaikk' ei muistamatta, Verehen kun kyllästyi jo joukko, Pahimmat vaan jäljelle olj jääneet, Silloin surkeus olj ääretönnä. Keskelle nyt käyden hevon huiman Sidottihin jalo sielunpaimen, Tähän saakka säästettynä, juosten Seuraamahan hurjaa ratsumiestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät