Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Mun morsioni muille ma annan nyt, Hän kaunis ei olekaan; Kun lempisyntiän' katselen, Ma näen nyt kuolleen vaan. "Ma huomenlahjastaan huoli en Sill' kuollut on toivoni. Se papin verehen sammui, tuon, Joka poltatti äitini!" Lord Ronald yli laattian astuvi, Ei kenkään hänt' estele. Lord Ronald käy ovesta pihalle, Ei kenkään hänt' katsele. Ja morsiota, leskeä ylistettiin Yli neitoja kaikkia.
"Niin minä aionkin tehdä", hän lausui vakuuttavasti. Rouva Malmfelt täti Malmfelt! nyt astui sisään ja pyysi herroja ystävällisesti tulemaan salin puolelle. Signe loi minuun pikaisen katseen ja lensi tulipunaiseksi. Huomasin salissa täytetyt vaaleanvihreät maljakot, joissa samppanja helmeili. Ymmärsin heti kaikki. Menin poikki salin morsioni luo.
VALPURI. Osaa Sa otat Aksel Thordinpojan onneen? AKSEL. Myös Valpur sulon. Kirje lukekaa! Nuor' Aksel kirjeen kirjoittaa, Oi, Valpur valioni! Suo, Herra, että saavuttaa Se armaan morsioni! Ma sulle kultasormuksen Nyt sormellesi annan; Sua aina lemmin, herttaisen', Ja mielessäni kannan. Sa muista, armas, tarkoin vaan: Sun kihlaan tällä lailla, Vaikk' Akselisi matkoillaan On kaukaisilla mailla.
Kauanko sa, alamainen, Puheella tyhmän rohkealla tohdit Mun kärsivällisyyttän' koetella? AKSEL. Ma Trondilainen olen Gillen juurta Kuin sinä. Arvollisna sotilaana Ma joukoss' olin Henrik Leijonan, Sun sotilaas nyt olen, mut en orjas. Mun morsioni sulo Valpur on. Sun valtas kirkon pyhyyteen ei yllä. Hänt' eteen alttarin nyt menen tuomaan. Sä mieles malta, himos hillitse!
Jos muiden meikäläisten laill' et oisi Sa pakoon päässyt, viekkaan morsioni Isänsä jaloiss' olisit sä nähnyt Te'oistaan mielipuolena. No, mistä? Väärästä rakkaudesta kavaltajaan... No, eihän! Soihdun kädestäni löi hän, Ilm' antoi laukaus meidät, herttuan Soturit sisään syöksi, muut' en muista. Näin yhtynytkö kaikk' on meitä vastaan! Nyt näyn ymmärrän, jonk' yöllä näin. Sä näitkö hänet?
Eläköön! Eläköön Kustaa II Aadolf!" Suosionosotukset herra Wallenbergille eivät olleet reuhaavia, meluavia. Kaikki uudet seikat olivat saattaneet ajatuksia vireille, herättäneet mietelmiä herroissa. Seura oli innostunut, hilpeän iloinen, ystävällisen tutunomainen. Naisetkin olivat uskaltaneet saapua ovelle kuuntelemaan. Morsioni nyökkäsi ja vilkutti minulle salavihkaa äitinsä selän takaa.
AKSEL. Vaan Valpur, Sa munkki, Valpur eipä myöntynytkään. KNUUTI. Kristillisyyteen on hän kasvatettu, Siveyteen; hän tietää, että naisen On kuuliaisuus paras kaunistus. AKSEL. Ei, munkki, kautta taivaan tähtein! Valpur Ei Hakonille mene, Akselin Hän ompi morsian. KNUUTI. Sa luuletko Tuon suuren pahennuksen aikaan saavas? AKSEL. Hän morsioni laillisesti on, Niin eessä Jumalan kuin sydämeni.
Mutta tohtori on yhtä ovela kemisti, kuin pukutaituri ja karjakkojen hullaannuttaja." Siinä sain mainekirjani! Ei muu auttanut, minun täytyi nauraa naurajien mukana! Kylläpä olisikin ollut kaunista, jos morsioni olisi pysynyt aikeessaan ja päätynyt kuuntelemaan vedon ratkaisua. Mihin olisin silloin, minä vaivainen syntinen, kätkenyt silmäni?
Päivän Sana
Muut Etsivät