Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Tälle niitylle, korkeaan ruohistoon, loitolla toisistaan kasvavien sypressien väliin, on pystytetty ainoastaan pieniä valkoisia ristejä, jotka pistävät sieltä esiin kuin elävät kukkaset. Tässä ei ole mitään ylpeilevää komeutta, ei mitään liioiteltua tunteellisuutta.
Kun joku näistä hurskaista rukoilijattarista käveli edestakaisin synkillä, sypressien varjostamilla käytävillä, puettuna poimulliseen, tummanharmaaseen, pitkään hameeseen ja päässään valkoinen, aivan päänmukainen kalontika, teki se juhlallisen ja runollisen, mutta samalla synkän vaikutuksen. Tämän puvun olivat kristityt omaksuneet egyptiläisiltä isispapeilta.
Jos muodoin tuhansin sa itses peität, sa, kaikkeinrakkain, kohta tunnen sun, jos taikahunnut yllesi sa heität, ma sentään kaikkialla tunnen sun. Miss' sypressien rungot kohoavat, sa, kaikkeinsolakin, ma tunnen sun, kun kanaalissa laineet lipattavat, sa, kaikkeinsuloisin, ma tunnen sun.
Vaikkei Lygia ollutkaan levollisessa mielentilassa, oli hän kuitenkin siksi lapsi, että hän uteliaasti katseli tätä kaikkea. Hänestä tuntui hauskalta. Hän tuli ajatelleeksi, että jos vain Caesar olisi hyvä ihminen, niin hän tässä puutarhassa ja palatsissa olisi oikein onnellinen. Vihdoin he hiukan väsyivät ja istuutuivat penkille, tiheiden sypressien peittoon.
Auringon paahde ja ajan hammas olivat hävittäneet, mitä ihmiskäsi oli luonut. Kuorin seinässä ammotti avoin ikkuna; näkymättömässä ruudunpalasessa leimusi uupuneen päivän iltatervehdys. Tämä tervehdys valui yli katon ja muurien, sypressien ja pensasten niin vienosti koskettaen, että Adelsvärd ehdottomasti hiljensi ääntään, kun astuessaan ylös rantaportaita kysyi Rigolta, missä täällä oli ihmisiä.
Herralla on kai vaimo siellä, mistä olette kotoisin? Ja hän loi Adelsvärdiin sellaisen silmäyksen, joka oli tunteellisen ja nenäkkään vaiheilla. Adelsvärd ei ollut siitä millään käänsi päätään tummien sypressien saarta kohti. Runkojen välistä vilkkui jotakin valoa; ja näytti siltä, kuin se tervehtisi ja viittoisi. Tähdetkin näyttivät kaikkialta ylhäältä viittovan.
Neitonen laskeutui marmoriportaita ja aikoi mennä sisään sypressien ja muurin välissä olevaa kapeaa polkua pitkin. Samassa tulija, joka oli tuntenut hänen valkopukuisen vartalonsa, astui äkkiä hänen eteensä. Häntä itseään tuskin voi tuntea, sillä hän oli pimeän puolella. Tulija oli korsikalainen. Valeria pelästyi. Hän tunsi tämän miehen intohimoisen luonteen ja oli aina häntä pelännyt.
Tästä kamalasta taulusta huolimatta ei hautausmaa kokonaisuudessaan kuitenkaan tee kaameaa, ei edes surullistakaan vaikutusta. Ihmeen viihdyttävältä tuntuu se, ettei tästä kuolleitten huoneesta näy mitään muuta kuin korkea sininen taivas. Ei sinne kuulu melua kaupungista, ei koskaan revi tuuli noiden uinuvien sypressien latvoja.
Ei näy elämää missään, ei ole täällä nyt edes noita matkailijan tielle alinomaa tulevia kerjäläisiäkään, jotka luultavasti ovat laskeutuneet Firenzeen, missä parhaillaan vietetään juhlaa. Ainoastaan silloin tällöin kuuluu jossakin kaukana ammahtavan aasin ääni ja alhaalla syvässä laaksossa viheltää juna. Mutta sypressien runkojen välitse aukeaa näköala Firenzeen päin ... ja mikä näköala...!
En siedä hänen huvejaan enkä soittoaan ikävöin ainoastaan sinua. Sano sananen, ja me heitämme Rooman ja asetumme asumaan jonnekin kauas." Päätään liikauttamatta Vinitiuksen rinnalta nosti Lygia silmänsä sypressien latvoihin, jotka olivat kuin hopeoidut, ja virkkoi: "Hyvä on, Marcus. Sinä kirjoitit minulle kerran Siciliasta, jonne Auluskin perheineen aikoo asettua viettämään vanhuutensa päiviä..."
Päivän Sana
Muut Etsivät