United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte oli myyty sama sija Liisalle, Joosepille, Liisan äidille ja Lestisen Kustille. Kaikesta tästä sai Jooseppi yksin kärsiä. Kostonhimo kiehui hänen povessaan. Aluksi päätti hän tappaa veljensä, sitte Lestisen Kustin ja sen torikauppiaan, piletinmyyjät, ovenvartijat, näyttelijät ja kaikki. Ulos hän lähti viileään talvi-ilmaan. Se vähitellen jäähdytti hänen tulistunutta vertaan.
»Koetetaanhan mahtua tähän.» Eukko työntäytyi rakoon ja Joosepille tuli aika ahdas. Eukon silmistä näkyi, ettei hän uskonut Joosepilla olleen minkäänlaista pilettiä. Lestisen Kusti oli valinnut toisen tien kuin Jooseppi toisen tien Liisan sydämeen. Hän koetti ensin voittaa äidin luottamuksen. Siinä tarkoituksessa oli hän nyt tuonut eukon näytelmähuoneelle. Itse oli Kusti jäänyt alas tupakoimaan.
Vaan hän ei kärsinyt olla huoneissa; hän otti rahoja mukaansa ja jakeli siitä, mitä tiesi olevan omansa, sillä ylimystalon oli hän päättänyt jättää Bincenz'ille, hän oli kuitenkin niin rikas että voi hankkia Joosepille ja kaikille ympärillänsä hauskan elämän, sillä hänen laillinen osansa Stromminger'in perinnöstä oli suuri jo sekin.
"Joosepin surmaaja on löytynyt", lausui hän, pyyhkien hien otsastansa. "Sota-Matti?" virkkoi Nivalinkanen. "Niin, Sota-Matti on Joosepille surman saattanut, vaan ei tahallansa; ja kaikessa tapauksessakin maallisen oikeuden käsi häntä ei enää häiritkö. Hän on kohta astuva korkeamman tuomarin eteen, olkoon Hän hänen sielullensa armollinen".
Se on komea lintu sanoi Jooseppi ja hänen metsästäjäsilmänsä katseli halullisesti kaunista saalista, jota ei kukaan metsästäjä olisi toiselle suonut, vielä vähemmin tytölle. Hänen silmäyksensä nähtävästi ärsytti kotkaa, sillä se päästi kummallisen vinkuvan äänen, köyristi kaulaansa ja pystytti höyheniänsä Joosepille. Wappu huomasi tämän oudon liikutuksen ja koetti rauhoittaa sitä hyväilemisellä.
Näin hän eli yksinäisyydessään ainoastaan Joosepille ja odotti sitä päivää, jolloin toivonsa toteutuisi. Tämä päivä täytyi tulla ja varma kun oli siitä, ei hän kärsivällisyyttänsä kadottanut. Niin kesä kului ja talvi astui alas laaksoon; Wapun tuli pian talven hurjain sanansaattajain, myrskyn ja lumen kanssa mennä alas hänelle vieraantuneesen kotihin. Tätä aatellessaan hän vapisi.
Minun kirjeeni ovat aina olleet vakavia. Varsinkin silloin, kun olen päättänyt kirjoittaa leikillisesti, niistä on tullut niin vakavia, että itseäni on itkettänyt. PASANTERI. Mutta Eeva syötti tuon jutun Joosepille äsken tässä pihalla heidän leikkiä laskiessaan. JUNKKA. Onko Eeva ollut äsken tässä? PASANTERI. Aivan äsken.
Nyt minä oikein suutuin, viskasin pois särkyneen pullon ja annoin Joosepille työkkäyksen olkaan. Mutta Herra Jumala, mitä tapahtui! Hän kompastui kiveen, kuukahteli vähän matkaa kallion reunalle ja katosi sitten syvyyteen silmistäni. Minä olin hänelle surman saattanut, tämä käsi on hänet syvyyteen syössyt.
Tavara ja kulta kuin multaa mitä ne auttavat minua en ole voinut itselleni ostaa ainoatakaan onnellista hetkeä. Jonkun ajan kuluttua, kun jaksan jotakin ajatella, tahdon mennä alas Imst'ille ja laillisesti jättää omaisuuteni Joosepille.
Silloin kuului suhina tuvan katolta. Oi Hansel'ini sinut olin unhoittaa, huudahti Wappu. Sinä ! sanoi hän hymyillen Joosepille tuota sinun täytyy kärsiä olettehan samat kohtalot kokeneet: olenhan noutanut sinun, samoin kuin tuonkin kalliolta omakseni! Sitten he astuivat alas. Hää-saatto ei ollut suuri.