United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte oli myyty sama sija Liisalle, Joosepille, Liisan äidille ja Lestisen Kustille. Kaikesta tästä sai Jooseppi yksin kärsiä. Kostonhimo kiehui hänen povessaan. Aluksi päätti hän tappaa veljensä, sitte Lestisen Kustin ja sen torikauppiaan, piletinmyyjät, ovenvartijat, näyttelijät ja kaikki. Ulos hän lähti viileään talvi-ilmaan. Se vähitellen jäähdytti hänen tulistunutta vertaan.
»Olisit ostanut piletin», pilkkasi Kusti, »niin olisit saanut olla täällä. Et olisi juonut sitä liivisi hintaa...» Enempää ei Jooseppi kärsinyt kuulla. Hänen täytyi päästä pois. Anopin kuullen puhui liivin myynnistä! Lestisen Kusti oli sattunut myymään liivinsä samalle torikauppiaalle kuin Jooseppikin, ja silloin oli hän saanut tietää, että Jooseppi oli tuonut sinne liivinsä vähää ennen.
»Koetetaanhan mahtua tähän.» Eukko työntäytyi rakoon ja Joosepille tuli aika ahdas. Eukon silmistä näkyi, ettei hän uskonut Joosepilla olleen minkäänlaista pilettiä. Lestisen Kusti oli valinnut toisen tien kuin Jooseppi toisen tien Liisan sydämeen. Hän koetti ensin voittaa äidin luottamuksen. Siinä tarkoituksessa oli hän nyt tuonut eukon näytelmähuoneelle. Itse oli Kusti jäänyt alas tupakoimaan.
Ei hän juuri olisi pitänyt sinne menemisellä väliä, mutta pelkäsi Lestisen Kustia, joka myös näytti toivovan Liisaa. Pelkäsi että Kusti ehkä muuten käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. Ovella osti hän piletin perälehterille, sillä sinne oli Liisakin vapaapiletillään päässyt. Niin soittajaveli oli vakuuttanut. Joosepin piletissä oli numero 27.