Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kirkas nyt on toivon taivas; mut sen pilvet peittää vois, Nousta myrskyt riehumahan, rauhan riistää maasta pois. Käyköön niinkin: Suomalainen taisteluhun riehuvaan Riemulla käy eestä maansa, eestä rakkaan ruhtinaan. Z. Topeliukselle. Jo aurinkoinen kultiaan Loi maille, maisemille, Ja laulut kohos kaikumaan Sen sulo sätehille.
Haasti ja laski jo tyttäryen; suli lempehen impi, äkkiä varpailleen kohos, suuteli häntä ja kaikkos. Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tyttö laulun kainon vain!* Arkiohuoneessaan, yläkerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui.
Kasvuss' aamu ja auringon pyhän kons' oli kaari, tuiskusi vastakkain tasatarkkaan tappavat peitset; vaan kuvull' ilman korkeinnaan kun Helios kulki, vaakaan kultaiseen ylitaattopa kaks ylen kolkon kuoleman arpaa laski, ol' iliolaisien toinen valjakonsuistelijain, sopavälkkyjen toinen akhaijein; keskeä vaakaa nosti, ja vaipui arpa akhaijein, puoleen kaikenruokkija-maan alas laskihe aivan, ilmaan aukean taivaan taas kohos iliolaisten.
Hänen vaatimustansa, ett' Olgan tuli olla yhtä innostuksekas ja kritiikitön, miten muutkin kaikki, ett' Olgan ei tullut nähdä mitään virheitä hänessä, että hän sais olla vaimonsa jumala ja vaimo hänen rukoilijattarensa, jonka tuli olla onnellinen kyllä saadessaan suudella tomua hänen jalkainsa alta, ei Olga tahtonut täyttää; tätä vaatimusta vastaan kohos Olgan koko luonto kehoittavana protestina.
Pois Gerdasta Hjalmarihin Välähti silmänsä, kuni salama Toisesta toiseen lentelehti, Kunnes se korkeuteen kohos' tuiottain. Sjolf nous'. Hänen kasvoillaan Kalpeilla vieri kyynele kirkasna. Etehen vanhan kumppalinsa Astuen äänin vavisten lausui noin: "Oi kuningas, Hjalmarihan Sun miekkaas' käyttää, itse kun lepäät jo, Maatasi suojelee ja kauas Fjalarin muiston unhosta ulottaa.
Ja säde kirkas säihkyi silmistäsi! Se oli lempen' ensi päivänkoitto! Ja pimeys sydämestäni haihtui. Sä sanan yhden virkoit ainokaisen! Ja lemmen päivä kohos kokonansa! Ja nietokset mun sydämessän' suli." Kun hän sitten nousi ylös, loistivat hänen silmänsä, koko huone loisti, se oli täynnä onnea ja autuutta. Muutettuaan toisen puvun, istui hän puittimiensa ääreen ikkunan luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät