Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Rouva Saurio oli tosin päättänyt, ett'ei hän antaisi Selman kyynelien ja pyytämisien vaikuttaa mitään, mutta jo hänen ensimmäiset kyyneleensä saivat eukon tekemään takaperon, ja Selma sai perästäkin lupauksen tanssijaisista.
Mutta Bernhard tuskin kuuli häntä; hän vetäisi miekan tupestaan, heitti sen kiivaasti kenraalin jalkojen eteen ja huusi kyynelien tukehduttamalla äänellä: Olen pannut kunniani takuuseen puolestanne, isäni.
Kornelia silitteli hänen otsaansa ja pani poskensa hänen poskeaan vasten. »Viimeisen kerran», hän sanoi ikäänkuin puolustukseksi itsensä edessä. Knut sulki hänet syliinsä, niinkuin hän ei koskaan enää aikoisi päästää häntä irti. Hän suuteli häntä yhä uudestaan ja pani hänen kyynelien kostuttaman posken omalleen. »Sinä olet kaikki, kaikki, kaikki», hän kuiskasi. Kornelia otti hänen kätensä pois.
POIKA. Oi, jätä, vaari, julmat voivotukses; Tädille taru kerro ratoksi. MARCUS. Ah, hento poika liikutuksesi itkee, Kun vaarinsa hän näkee synkkyyden. TITUS. Vait, hento taimi, kyynelien lapsi! MARCUS. Kas noin, sen tapoin! Kärpänen se oli. TITUS. Hyi, murhamies! Sydämmeni tapoit; Jo hirmuun silmäni on kyllästynyt. Ei murha-isku, lyöty syyttömään, Tituksen sovi veljelle. Pois joutuin!
Gabriellen puhuessa oli Robert pannut käden silmilleen, aivan kuin ei olisi voinut sietää katsoa noita intohimoisia kasvoja, ja poistaessaan kätensä, olivat silmät kyynelien peitossa. "Gabrielle", sanoi hän vihdoin, meni vaimonsa luoksi ja kumartui häneen päin; "minkätähden et ole sanonut minulle ennen?
Poltetun ruumiin jäännökset sekotettiin harvinaisimpaan viiniin ja kallisarvoisimpaan tuoksunesteeseen ja pantiin hopeiseen uurnaan, joka juhlallisin menoin sijotettiin läheiseen, tien varrella olevaan hautakappeliin; mukaan pantiin pieni, kyynelien täyttämä pullo ja pikkuraha, joka oli aijottu vihaista lauttamiestä varten.
Hän nojausi erään vanhan puun runkoa vasten, jonka latvassa iltatuuli kohisi, ja katsoi kankein silmin, tietämättään valuvien kuumien kyynelien läpi, vastassaan olevaan taloon, joka piiloitti hänen rakastettunsa. Vihdoin kavahti hän ylös ja peittyi puiston yöhön. Kun Roosa astui huoneesen, oli jo melkein pimeä. Asuintuvassa ei palanut yhtään kynttilää; isä oli siis vielä kammarissaan.
Hän pelkäsi, ettei hän voi pidättää tulvivaa mieltään. Pihalla, yksinäisyydessä, kehtasi hän antaa kyynelien juosta. Ja siitä tasaantui mieli. Miten kirkkaalta näytti nyt maa ja taivas ja kaikkialla akkunoista pilkoittavat tulet ystävällisiltä! Oli niin hiljaista. Hän loi kuin salaa silmäyksen ylös taivaalle, pikimmältään katsahtaen aivan kuin ujostellen.
Minä en koettanutkaan enää lohduttaa enkä iloiseksi saattaa waimoani, sillä olihan itsellänikin kylläksi surua ja olinhan huomannut, ett'ei asia paremmaksi tule. Minä itkin sydämessäni yötä päiwää ja luulenpa siitä wuotaneiden kyynelien olleen werisiä; minun ruumiini ja sieluni woimat alkoiwat kuihtua.
Hän rupesi huitomaan käsillänsä hyväksymisen merkiksi, mutta pian kädetkin tarvittiin taas käsivarsineen päivineen niiden kyynelien kuivaamiseen, jotka alkoivat tulvanaan hänen silmistään vuotaa. Kapteenia harmitti suuresti, että ainoa, joka näytti hänen sanojansa kuuntelevan ja hyväksyvän, oli tuollainen vanha rumilas. Ei hän ollenkaan olisi välittänyt vaarin tunnustuksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät