Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025


Omituinen tunne virtasi nuorukaisen rintaan nähdessään armaan lapsuutensa kodon. Hän toivoi vanhan vaarinsa nyt olevan siellä; ukko olisi sitte nähnyt, ettei nuorempi sukupolvi ollut vanhaa huonompi. Lukijasta on kai kummallista ja liioiteltua, että Kyösti kotonsa nähtyään tuli rohkeammaksi, mutta niin oli todellakin laita.

POIKA. Oi, jätä, vaari, julmat voivotukses; Tädille taru kerro ratoksi. MARCUS. Ah, hento poika liikutuksesi itkee, Kun vaarinsa hän näkee synkkyyden. TITUS. Vait, hento taimi, kyynelien lapsi! MARCUS. Kas noin, sen tapoin! Kärpänen se oli. TITUS. Hyi, murhamies! Sydämmeni tapoit; Jo hirmuun silmäni on kyllästynyt. Ei murha-isku, lyöty syyttömään, Tituksen sovi veljelle. Pois joutuin!

"Hän ei ilmoisna ikänä ole saapa nimekseen Olinaa," lausui nuori Rasmussenin matami närkästyen. Hän oli koko ajan maannut vaiti ja seurannut lasta silmillään, mutta näki nyt olevan syytä yhtyä puheesen. "Minkä hän muutoin saisi nimeksi?" kysyi mummo. "Eikö ole sekä hänen isänsä että vaarinsa nimi Ole, ja enkö minä itsekin ole ristitty Olina Petrinaksi?

Ja hän olisi mielellään haastanut Toivosta käräjiin jos olisi voinut. Mutta Toivonen oli viisas, piti vaarinsa ja vältti häntä eikä ollut milläänkään hänen kiljunastansa ja haukkumisestansa. Siihen aikaan oli yhtenä yönä hirmuinen ukkoisen ilma. Koko taivaan laki oli ukonliekissä. Ukko jyrisi ja pauhasi, että huoneet järisivät ja akkunat tärisivät.

Tarkan hakemisen perästä tuo metsäläispoika löydettiinkin muutamasta nurkasta, jossa hän oli piillyt märänneitten olkien peitossa, ja tuotiin vaarinsa eteen.

Ei, se ei saa tapahtua", huudahti Kyösti päättävästi ja joka olisi nähnyt viisitoista vuotiaan, kun ajatus "rakkaan vaarinsa" pelastamisesta sai silmänsä säihkymään ja vartalonsa oikenemaan, olisi varmaankin pitänyt hänen kahdenkymmenen vuoden vanhana nuorukaisena. "Minä tahdon tarkemmin tutkia vankihuoneeni", ajatteli hän ja rupesi oitis sitä tekemään.

KREIVI. Minä luulin teitä hänen vaarinsa tahi mummonsa sitkeähenkiseksi isäksi: on vähintäänkin kolme sukupolvea hänen ja teidän välillänne. "Niitten hyvien ja luotettavien todistuksien johdosta, joita meille on annettu..." Mitä minä tarvitsen tuota sanatulvaa? BARTHOLO. Tiedättekö, sotamies, että, jos minä kutsun väkeni, annan heti paikalla kohdella teitä niin, kuin ansaitsette? KREIVI. Tappelu?

Ja vainajan kasvot tuntuivat huolestuneina pyytävän anteeksi: »Enhän minä, mutta kun nukutti niin kovasti. Kaivakaahan kuoppa ja siirtäkää minut hiljaisuudessa sinne maata, etteivät soita kelloja ja herätä kartanonherraaMutta sitä käskyä eivät veneh'ojalaiset täyttäneet, vaan soitattivat kirkonkelloja ja rämisyttivät yli koko seudun vanhan vaarinsa kuolinsanoman, ja kartanonherra heräsi.

Vähän aikaa muisti Yrjö vielä vanhan vaarinsa ja mummonsa ja vieläpä kuolevan äitinsäkin, kosken ja tuvan sekä järven, mutta vähitellen tunkivat toiset kuvat nämä tieltään pois, ja viimein oli hänen muistissansa vaan himmeä kangastus tuosta etäisestä maasta ja noista vanhuksista, jotka iltasilla kuusipuista tehdyn valkeansa ääressä aina istuivat ja puhuivat pienestä Yrjöstä, joka matkusti kaukaiseen maahan.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät