United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puolehes ja antakoon sinulle rauhan!" Kun Andreas väräjävin äänin lausui tuota israelillista siunausta, niin Aina jo hiihteli hitaisesti vastamäkeen. Andreaan silmäykset seurasivat matkaajaa. Hän ennätti ylös harjulle, ja hänen solea vartalonsa näkyi selkeästi tähtitaivasta vasten.
Minua suojellakses eksymästä elon harhapoluille ja taivuttaakses sydäntäni puolehes, sä suljit multa maailman; mutta nyt, koska povessani tunnen, että henkes voimalla voin horjumatta käyskellä valkeuden lasten teillä, sä näytät mulle päivän kimmeltävän loisteen taas, näytät maailmankaikkisuuden, jossa ääretön viisautes on etehemme ilmestyvä.
Siis ehtos torjun, torjun, torjun pois, Näät toisin tehty väärin tehty ois! Maa ylhäinen! Sun puolehes siis käännyn! Maa ikuinen! Sua ilman sorrun, näännyn! Sua tervehdin siis, toivon kaukomaa, Sua suurta, ikuisata, ihanaa! Maat, kansat kaikki nyt riemuitkaa, Hyvyyttä kiittäen Herran! Sen toteutuneeksi Hän ilmoittaa, Min luvannut oli Hän kerran. Täht' ennustettu on noussut jo!
Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan mun uskoni; se mulle kunniaksi: vapaana synnyinkin ma maailmaan. Mut kunne kulloin aatokseni lähti, Sä olit matkan pää, sen johtotähti, Sä, tahdollas jok' ohjaat elämää. Sun puolehes luon silmäni nyt tässä miss' silmä kuolon vaan on näkemässä, Sua kiittää saan täss' ilman näkijää." "Sä synnyinmaani jälleen annoit mulle, kun yöhön vaipui toivo uupuen.
Thorsen kumartui hänen ylitsensä ja kietoi kätensä poikansa pään ympäri. "Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen! Herra kääntäköön kasvonsa puolehes ja antakoon sinulle rauhan!" lausui hän aivan kuihtuvall' äänellä. Hän muisteli sitä talv'iltaa, jona hän oli saman siunauksen lausunut vaimonsa hänest' erotessa.
Sun puolehes, suuri Apollo, Kyllä huusi vanha ja nuori, Sun puolehes pohjasta poven Kohos äitien haikea itku: Oi armahda lapsiamme! Tää parku paadenkin helläks sais, Mut paatta vähemmin liikutti Sua, Smintheus, ihmistuskat.» Laulu oli vähitellen muuttunut surulliseksi, sydäntäsärkeväksi elegiaksi. Sirkuksessa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus.
Hän herkesi hetkeksi ja jatkoi sitten suloisella, hiljaisella laululla, hyräillen sanoja noista majesteetillisistä kööreistä, jotka olivat niin mieluisat hänelle: "Oi Zeus! ken lienetkin jos kuulet Mielelläs näin sua rukoiltavan, Sun puolehes käännyn! Sillä kun kaikki ma mietin tarkoin, Jos tosiaankin tahtoisin heittää Taakan pois, joka mieltäni painaa, Missä ois auttaja muu kuin Zeus?"