United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisinaan lähdettiin ajolle, kierrettiin syrjäisillä metsäloukoilla lihavimmissa taloissa, pantiin hurjalla »pilalla» isäntäin housut tutisemaan ja emännät kattamaan pöytänsä talon parhailla ruokavaroilla, joista vieraat usein veivät mukaansa sianlihaköntin, palvatun häränpakaran tahi muuta.
He väittivät ettei Severin osannut itse ajaa, että semmoinen hevonen voittaisi ensimmäisen palkinnon, jos sillä olisi taitavampi mies ohjissa. Useat näistä "tarjokkaista" olivat noita aisa-puolia, joilla ei ollut toivoa päästä ajolle omilla virkuillaan, koska he olivat hylätyt. Severin ei kuitenkaan huolinut heidän tarjouksistansa.
Esa oli tällävälin heittäytynyt selälleen sänkyyn, mutta sieltä hän yhtäkkiä kavahti istumaan. »Kuule, lähdetään ajolle! Pannaan tuolta meidän kopukka rattaiden eteen.» »Mennään vain, mutta pannaan aluksi vähäksi aikaa makuulle.» Lompilla oli niin uni, ettei hän tahtonut voida enää silmiään auki pitää. »Kuka nyt maata viitsii! Makaa haudassa, siellä on parempaa aikaa.» Lomppikin innostui vihdoin.
Viitakyläläisetkin koreasti päästivät viikatekuormat ensin ohi, mutta perimmäisiä heti rupesivat ahdistelemaan.» »Hyvät ne ovat, ei sitä pitäisi koskaan lähteä ajolle ilman niitä. Kun ei vain ole oikein päällekäypäinen hevonen, niin kiinni ne ottavat.» »No ei tällaista joukkoa, kyllä siihen on ihmisen kamala tulla.»
Tällä tavalla jatkettiin aina pienten väliaikain perästä siksi, kunnes Ella oli saanut erityisen erän vielä siitäkin, ettei antaisi lapsillensa pahaa esimerkkiä, ettei joisi, ei menisi yöllä ajolle, ja vielä viimeiseksi siitä, että kun ei Ellakaan armahda vaimoansa, niin nimismieskään ei aio Ellaa armahtaa. Kyllä Ellan selkä nyt oli niin pehmeä, ettei tahtonut takkia kestää.
Näki sellaisiakin vahteja, jotka pakenivat lämpimiin saunoihin, hakivat niihin viinoja ja heittivät toimensa yövahtina siihen. »Antaa poikain ajaa!» sanoivat. »Ajettu sitä on ennenkin ja tapeltu.» Kun hiukan enemmän hattuun meni, jo hevoset eteen otettiin ja lähdettiin ajolle. Hauskaapa onkin vielä kerran oikein hurjastella, näyttää pojille, että äijät ne ovat kuitenkin äijiä!
Ei tomun hiventä vielä. Revin ne, ripottelenkin Sinne, tänne! Kirveltääkö? Ei kysytä, kärsi kaikki! Nyt sydän on suojatonna, Paljas myrskylle sen annan. Sen tekee vetehen mieli Heitän aaltojen ajolle! Viskaa loitolle. Näitkö, äiti? TAINA. Lapsi kulta! Kallista sydämmes korva Ymmärryksen ohjaella! Etkö syttyisi ilosta Päästessäsi päivän maille, Väinön vierikumppaniksi!
Hän oli ennen ajatellut vain yhteisesti myöskin "renkejä", mutta se käsite katosi, kun hän ensi kertaa lähti heidän mukanansa pitkälle ajolle metsiin. Sieltä tultua oli hänellä vain Kalle, Jaska, Rönni, Iisakki ja vanha Manu, jota kaikki muut kunnioittivat, mutta ei mitään "renkejä". Ja siitä asti hänen oli nyt heidänkin kanssaan mentävä sitä samaa tietä, joka oli hänet tutustuttanut hevoseen.