Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kirjailija on kyllä antanut hänelle ehkä jo 'Vaaralla'-romaanissa liian paljon tilaa ja varsinkin 'Elsassa' hänen tunteidensa erittely on liiallinen, mutta hyvin ymmärtää, että hänen kuvailemisensa on ollut suuri viehätys Pakkalanluontoiselle kirjailijalle. Elsaan jos keneenkä Vaaran omapäisten lasten vanhemmat mielihyvällä viittaavat, kun on opastettava näitä parempaan.
Ja tämän kesän jälkeen avautui nyt Arville elämä todellisemmalta kannalta kuin ennen. Kuitenkaan hän ei jättänyt mielikuvituksen maailmataan, ja tämän nyt täytti Elsan kuva eloisine piirteineen ja loistavine silmineen. Hän ei itse voinut ymmärtää, mikä hänet oikeastaan kiinnitti Elsaan.
Erinomaisen kaunis ei hän ollut, ei ylpeä myös, vaan muutoin ryhdikäs, niin että jo ensi silmäheitolla huomasi hänen olevan parempaa sukua; vähintäänkin juoksi hänen suonissaan aatelinen veri. "Hyvää päivää rouva, tässä minä tuon teille Elsan. Minä toivon, että rouva tulee olemaan täysin tyytyväinen Elsaan, ja niinmuodoin en tarvitse minä hävetä esityksestäni." Elsa ojensi päästökirjan rouvalle.
Ei se ennen ole noin julkeasti noitunutkaan kuin nyt. Ja huoleksi paneutui. Varsinkin kun vertasi Viion Elsaan, niin kovin oli julkea Liisan käytös. Kun sillä jo on tuommoiset tavat, mitä sitten, kun se tulee vanhemmaksi. Ei tiedä vaikka tulisi... »Hyvä Jumala varjele! mikä se semmoisia ajatuksia mieleen tuopikaan.»
Munkkiniemen rouva katsahti hieman äkäisesti Elsaan, kun kuuli sisarensa lausuvan isästänsä tuon halveksivan lauseen "niinpä papin". "Arvostellaanko täällä jo pappejakin?" Mamseli mutisti suutansa ja silmäniskulla huomautti, ett'ei sopinut rengin kuulten keskustelua jatkaa, ja osoitti rengin ja Elsan viemään arkkua ylös vinnille. "Ole hyvä ja astu sisään!" Rouva ja mamseli menivät kamariin.
Vanha Nevalainen tuijotti suopeannäköiseen Elsaan, ja hänen ihmettelemisensä ei tahtonut loppuakaan. Vihdoin hän puhkesi puhumaan, muka itsekseen, vaikka hän huusi: "Tuo kies'auta kelpaa! Tuskin olit sinä Matleena tyttönä no no ainakin yhtä kaunis hm se on tietty!"
Jospa vaan olisi mahdollista, että ne surut ja huolet, jotka ovat niin raskaasti painaneet Elsan ja minun nuoruuttamme, eivät ole vihan vitsa, vaan se risti, joka on laskettu niitten päälle, joita Jumala rakastaa! Mutta ken voi sanoa? Kumminkin, mitä Elsaan tulee, minä koetan sitä uskoa. Mailma on avara näihin aikoihin.
Hänen oma ja hänen toveriensa elämä oli hänestä pelkkä pettymysten sarja. Toisille olisi hän enemmän onnea toivonut, toisilta odottanut enemmän itselleen. »Mutta», sanoi hän kietoen kätensä ristiin yli polven ja luoden tuskallisen katseensa Elsaan, »minä rakastan heitä kuitenkin, rakastan palavammin kuin koskaan ennen.
Mari kertoi taas uudelleen, mitä oli kuullut sanottavan: että Tuira oli mielistynyt Elsaan, ja mitä oli sanottu Tuirasta ja mitä Elsasta erikseen ja yhteen. Kaikki olivat Liisan häissä sanoneet, että Elsasta ja Tuirasta tulee kaunis pari. »Uskotko sinä, että Tuira pitää minusta?» Mari vakuutti. Ja he olivat niin iloisia ja onnellisia, Mari Elsan vuoksi. Entistä iloisempana tuli Elsa kotia.
Kamari oli erittäin somasti ja siististi sisustettu. Rouva oli vaatetettuna aamunuttuun ja istahti nojatuoliinsa. Hän jäi viistoon asemaan pöydän vieressä, kun käski Elsan istua oven pielessä sijaitsevalle tuolille. Rouva koputti sormiensa päillä pöytään ja katseli väliin akkunaan, josta verhon tähden ei voinut läpi nähdä, väliin Elsaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät