United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirjailija on kyllä antanut hänelle ehkä jo 'Vaaralla'-romaanissa liian paljon tilaa ja varsinkin 'Elsassa' hänen tunteidensa erittely on liiallinen, mutta hyvin ymmärtää, että hänen kuvailemisensa on ollut suuri viehätys Pakkalanluontoiselle kirjailijalle. Elsaan jos keneenkä Vaaran omapäisten lasten vanhemmat mielihyvällä viittaavat, kun on opastettava näitä parempaan.
Sitä paitsi, äiti, minulta puuttuu vallan eräs kiihotin, joka on kirjailijalle välttämätön minussa ei ole kunnianhimoa, ihmisten kiitos on minulle aivan yhtä yhdentekevä kuin heidän moitteensa..." "Tuo kuulostaa rikkaan ylimielisyydeltä, Sven; jos olisit vähemmän varma vallotuskyvystäsi, et olisi myöskään niin suurisanainen..."
Se harmitti häntä, että Hart luuli hänen ijankaiken tyytyvän kyhäilemään pikku pätkiä sanomalehtien alakertoihin. Siksikö hän olisi nimensä muuttanut Vilma Aarnioksi, joka oli kuin luotu tosi kirjailijalle, että hän sitä kuluttaisi sanomalehtien alakerroissa? Harvat täällä Helsingissä tiesivätkään, että hänen nimensä siellä pikkukaupungissa oli ollut Vilhelmiina Möttönen.
Mutta eroitus toiminnan miehen ja kirjailijan välillä on siinä, että kirjailijalle harvoin myönnetään arvoa ennenkuin hän on kuollut, jota vastoin toiminnan miehelle on välttämätöntä väkisin vaatia itselleen arvoa jo eläissänsä. Mutta nyt on kyllin puhuttu näistä asioista; te kutsuitte minua tapaamaan Kenelm'iä eikö hän tule?"
Elämän kokemusta Valtion syöttiläälle Mies kuin muutkin Eräälle kirjailijalle »Kallihin kansan vuoksi» »Kunnon mies» Bulevardi-kahvilassa Mahtava mies VI. Uskonvainojen ajoilta. On joenlahden rannalla loitolla Pohjolassa Mun kotikenttä kultainen, mä jolla leikin lassa, Ja metsänlammen laineeton oli lahden sinipinta Ja yhtä tyyni, puhtoinen ja kirkas oli mun rinta.
Kerran tämä karjatila oli kuulunut eräälle ystävälleni, kirjailijalle. Mutta hänestäkin oli tullut kumouksellinen, vaikka hänen oli käynyt onnettomammin kuin minun, sillä hän oli jo kuollut ja jäljettömiin kadonnut, kukaan ei tietänyt miten ja milloin. Hän yksin tunsi sen salaisen piilopaikan, johon me olimme matkalla.
Näissä henkilöissä: löperössä pormestarissa, 'sivistyssanoilla' ratsastavissa sekä kunniasta ja etusijasta kilpailevissa kanttorissa ja värjärimestari Pommerissa, turhantarkkuuden henkilöitymässä, kolleega Naatuksessa, Shakespearen narrien makuisessa Hillerissä, saiturissa rouva Danellissa kaikissa heissä saattaa olla hyvinkin suomalainen pohjapiirustus; mutta houkutus pilakuvaan on kirjailijalle ollut ylivoimainen: he eivät vaikuta enää inhimillisiltä ainakaan suomalaisilta päättömyydessään.
Asuessaan kirjailijan hyyräämässä kortteerissa Maslova rakastui samassa paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse hän ilmoitti tästä seikasta kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempään kortteeriin. Mutta puotipoika, joka ensin lupasi naida hänet, matkusti mitään virkkamatta Nishninowgorodiin, nähtävästi hyläten hänet, ja Maslova jäi yksin.
Se oli mahdoton nimi kirjailijalle, kerrassa mahdoton. Jos hän olisi kirjoittanut vaikka kuinka sieluntärisyttäviä, hymistysreunaisia väräjöimisiä ei kukaan ihminen olisi niistä välittänyt, kun niiden tekijä oli Vilhelmiina Möttönen. Siitä syystä hän heti huomattuaan kirjailijalahjansa päätti muuttaa nimensä. Vilhelmiinasta tuli Vilma. Se oli päivän selvää.
Aika kului; yhä useampia kirjailijan teoksia ilmestyi painosta, ja yhä suurempaa mieltymystä tuli niille osaksi, mutta yhä heikommaksi käwi kirjailija kamppaillessaan taudin kanssa. Hänen teoksiaan luettiin innostuksella ja ihastuksella, mutta harwa lukijoista tiesi, mitä ne oliwat kirjailijalle maksaneet.