Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Että kaikissa näissä vehkeissä oli jotakin salattuna, se oli varmaa. Rouvan sanat, kun oli kapteeni lähtenyt kaupunkiin, osoittivat sitä. Ylikerran salia siivotessaan mumisi hän: "kirottu puotipoika, sen saat sinä kohta maksaa!" Päivä alkaa koittaa. Pappilassa elettiin hiljaista elämää. Tosin oli Liinalla usein ikävä ystäväänsä Amandaa; mutta mitä auttoi ikävyys?
Kyllähän on Kerstilän patruuna upeata miestä, sanoi vaarini, tultuansa sisään kamariin vierasten mentyä, mahtaneeko hänellä olla omaa kaikki? Tietysti, vastasi siihen isäni. Mutta minä pahoin pelkään, ettei ole kaikki kultaa kuin kiiltää. Omaa hänellä tietysti on kaikki. Mahdotonta! Minä muistan, kun hän oli pieni puotipoika ja köyhä, ett'ei sen köyhempi kukaan voi olla.
"Hän tahtoi minut tekemään päivänvarjonsa entistä huonommaksi, mutta minä en huolinut totella hänen tyhmiä neuvojaan. Sitten hän suuttui ja lupasi viedä sen Aarnelle...?" "Kuka se Aarne on?" "Uusi puotipoika... Mutta hän tulikin takaisin kiittämään minua ja sanomaan, että se on hyväksi laitettu... Nyt minun on nälkä.
Tuo ei kumminkaan näkynyt vähintäkään koskevan häneen; se näkyi siitä, että kun hän kuuli kauppamiehen askelia konttorissa, juoksi hän kohta suolalaatikon luo ja täytti kapanmitan, "jotta se olisi valmiiksi täytetty, kun ostaja tulisi". Semmoinen erinomainen mies eli 15 vuotinen puotipoika Antero Kalvin! Ihan toisellainen kuin se Antero, minkä näimme Mannilan ja Raasilan kestikievari-taloissa.
"Pitävätkös niitä naisetkin?" sanoi Martti ikäänkuin ihmeissään. "Naisethan niitä vasta pitävätkin", sanoi puotipoika. "Eihän tuo sitte taitaisi olla niin maailman kumma", arveli Martti, "mutta ovatko ne mitenkin hinnassa?" "Ei, kuin viisi " "Viis'toista markkaa pari", keskeytti kauppamies puotilaistaan, joka tuskalla jaksoi hillitä nauruansa.
"Nyt sun perhana korjaa", huusi kauppias ja tarttui puotipoikansa tukkaan. "Olenko minä käskenyt sinun panna kiviä kahviin? Vastaa ei! Sinä lemmon sikiö". "Ei!" vastasi puotipoika. "Mutta sanoihan patroni eilen, että minun pitäisi panna joka kahvileiviskään naula pieniä kivimukuloita". Kauppias pudisti poikaa, niin että tämä oli henkensä menettää.
Sitä se on merkillinen mies tuota ... yökaudet se valvoo ja kirjoittaa mitähän kirjoittaneekin ... eikö tehne rakkaudenkirjettä, koskapahan oli ostanut eilen punaista paperia? Kuka sinulle on sitä valehdellut? Hiltusen puotipoika sanoi. Se ei ole totta! Sitä Fribergin Fannyako sinä? Suus kiinni! Hoitajamme, vanha perheen palvelija, pitää minun puoltani: Syökäähän pois elkääkä tyhjää hupattako.
Asuessaan kirjailijan hyyräämässä kortteerissa Maslova rakastui samassa paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse hän ilmoitti tästä seikasta kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempään kortteeriin. Mutta puotipoika, joka ensin lupasi naida hänet, matkusti mitään virkkamatta Nishninowgorodiin, nähtävästi hyläten hänet, ja Maslova jäi yksin.
Samassa toi puotipoika paketin, joka sisälsi pienen Frankin värilaatikon. Mrs Basset olisi kernaasti tehnyt pienen viittauksen Rossiterin vaimosta ja lapsista, ja sanat pyörivätkin jo hänen kielellään, mutta silmäys tuon miehen puoleen esti hänet siitä; hän sanoi jäähyväiset ja läksi puodista. Hänen taas kävellessään kadulla, heräsi rohkeus hänessä jälleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät