United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syyttäkö kauppamies kiitti puoti-poikaansa? Antero Kalvin! Varmaankin olemme joskus ennen nähneet häntä? Aivan niin! Sehän se on sama poika, mikä Raasilan kestikievari-talossa noin 4 vuotta takaperin Tanhuansuuu Heikin, Varpusen Laurin kasvatuspojan kanssa pelasti provasti Wernin rahat, mitkä jo olivat varkaitten käsissä. Sehän se on!
Tuo ei kumminkaan näkynyt vähintäkään koskevan häneen; se näkyi siitä, että kun hän kuuli kauppamiehen askelia konttorissa, juoksi hän kohta suolalaatikon luo ja täytti kapanmitan, "jotta se olisi valmiiksi täytetty, kun ostaja tulisi". Semmoinen erinomainen mies eli 15 vuotinen puotipoika Antero Kalvin! Ihan toisellainen kuin se Antero, minkä näimme Mannilan ja Raasilan kestikievari-taloissa.
Mutta Heikki, joka nyt oli jäänyt kahden kesken kerjäläispojan kanssa, meni häntä liki, tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Anna anteeksi, että minä rahasi otin vastaan Jaskalta. Mikä on nimesi?" "Antero Kalvin on nimeni", vastasi kerjäläispoika. "Jos aiot matkata Raasilaan päin, saat istua ruunan selässä, kun ruuna on saanut vähän levähtää."
Lisää oli valunut jyvän maksumiesten säkistä eikä niinkuin Simo oli unissaan nähnyt, makasiinin seinästä. Toinen. Tämä oli se Kalvin härällä vaihdettu "härkä", josta Simokin puhui vaimolleen. Se oli jo useampia aikoja ollut näillä syrjälaitumilla ei lihoomassa, vaan hoikkenemassa ja hoikentamassa seutulaisten ilmankin hoikkia kukkaroita ja saattamassa ennestäänkin velkaiset vielä velkaisemmiksi.
Siitä saakka on hän minun luonani ollut. Toinen edellinen puoti-poikani oli varas. Tämä ... ei maksa minulle mitään. Hän tyytyy leipään ja veteen ... on kerjäläisistä kumminkin jotakin hyvää". "Antero Kalvin!" vastasi kauppias.