Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. lokakuuta 2025


"Tule, Elsa, serkkuasi tervehtimään", virkkoi täti, ja solakka tyttö ojensi ujosti kätensä Annalle. Nyt vasta Annan huomio kääntyi Elsaan. Elsa oli kaksikymmenvuotias, mutta näytti huolimatta pituudestaan kovin kehittymättömältä ja lapselliselta. Hän oli isänsä näköinen ja se vaikutti Annaan lämpimästi.

Ei hän ole...» »Minuksiko? Minä en varmasti sano sinne enkä tänne. Elsa on eri ihminen ollut aina kuin minä ja hän voi pysyä oikeana ihmisenä, vaan olla pysymättäkin. Ihminen ei ole aina tahtonsa herra, ja maailman rannalla on monta mutkaa. Minä en voi tänne muuttaa siitäkin syystä, että minä olen heikko ja pelkään vaikuttavani Elsaan tahtomattani, tietämättäni. Minä en luota itseeni

Mitä taas tuohon Elsaan tulee, se pieni enkeli, muulla nimellä ei häntä voi nimittää, on minulle toimittanut jumalallisen sallimuksen kautta tään kaiken avun ja hyvyyden; hän on suorastaan pelastanut meidät molemmat puutteisin kuolemasta, nimittäin poikani ja minun." Viimeistä lausetta sanoessaan tahtoi itku voittaa.

Vaan kesällä kun Tuomarilassa oli tutustunut Ainiin ja Elsaan, oli hän huomannut heissä asuvan samanlaisia ajatuksia ja tunteita kuin itsessään. Hän ihaili Ainin syviä mietteitä, ja tämän yksinkertainen vaan kuitenkin jalo käsityksensä isänmaanrakkaudesta oli antanut hänelle paljon ajattelemista.

Että hän tämän kautta oli päässyt viimemainitun erinomaiseen suosioon, ymmärsi hän hyvin, mutta sitä vastoin ei hän koskaan ollut huomannut, että hänen taikka kenenkään muun kiitoslauseet olisivat tehneet Elsaan minkäänmoista vaikutusta.

Muut Etsivät