United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta mikä niissä enemmän veti huomiota puoleensa kuin itse muodon kauneus, oli niiden omituinen ilme. Niissä kuvastui samalla lapsellinen vienous ja kokeneen ihmisen vakavuus ja päättäväisyys. Silmissä loisti lempeä iloisuus; mutta ilonsäteiden keskellä väikkyi surun ilme, joka herätti sääliä. Hän taputteli hevosta kaulalle. Lento, Lento, seiso nyt hiljaa! Heti lähdetään.

Kuten huomaat silmin sa huikaistuin, olen sorjempi Sophrosyne; olen aistien hurma ja armaus. elon pimeän valtoja vastaan, kun painavi päivien harmaus, , kuolema liioin lastaan. Olen vaistojen virta ja välke veen, olen viettien vienous hellä; mitä haavoitti taisto, sen terveeks teen ma hetkien hempeydellä.

Kullan keltaiset hiuksensa rippuivat yhtenä palmikkona hartioillaan. Soikeasti pyöreiltä kasvoiltaan loisti vielä lapsellinen viattomuus ja ruusun punaisilla poskillaan lepäsi naisellinen vienous ja hempeys, joka hiljaista surua osoittavain kasvon juonteiden kanssa yhdistyi viehättäväksi kainoudeksi.

Jonkinlainen vienous, naisellinen häveliäisyys, jopa välistä päättäväisyyden puutekin olivat koko hänen olemuksensa pääluonteena. Se oli niin selvästi näkyvänä, ett'ei edes hänen sotilaspukunsakaan eikä sen mukainen käytöksensä voinut sitä peittää. Me tulemme liian aikaisin. Sisareni ei varmaankaan vielä ole valmis, sanoi Horn.

Kevät laulussa soi ja lempi ja aika auvojen ja vapaus, miehenarvo ja usko ikuinen, soi laulussa kaikki vienous, mi mielen herkäks saa, soi laulussa kaikki suuruus, mi mielen kohottaa. Ei hoviseura uljas nyt pysty pilkkahan, soturit ylväät nöyrtyy siin' eessä Jumalan; mut kuningatar heltyy, ja sulokaihoissaan hän laulajille heittää jo ruusun rinnastaan. »Väkeni narrit hurmas!

"Uusi sivistys vastoin vanhaa," jupisi Kenelm. Samassa käsi pantiin julkealla tavalla hänen käsivarrellensa. Hän katsoi alaspäin ja näki nuoret kasvot, joista kuitenkin nuoruuden vienous oli kadonnut; ne näyttivät jäykiltä ja kuihtuneilta ja ruso niissä ei ollut luonnon antama lahja. "Oletteko hyvä tänä iltana?" kysyi käheä ääni.

Mutta kun hänen tyyntä katsettansa kohtasi kaksi kiiltävää, lempeää, mustaa silmää ja vaaleat, hienot kasvot, joissa oli tuo selittämätön vienous, jota heikko terveys usein vaikuttaa etenkin nuoriin, niin kilpailija kohta voitti hänen sydämensä.

Ellet voi olla tähtäämättä häneen, niin tähtää, mutta säästä hänen henkeänsä, ja jos näet hänen kaatuvan läheisyydessäsi, niin kanna hänet pois taistelusta, jott'ei hänen kasvojansa raadeltaisi kuolemassa. Löfvingin äänessä oli jonkinmoinen outo vienous. Martti katseli isää ihmeissään: Semmoinen ette ollut ennen, isä. Silloin ette säälinyt ennenkuin sääliä tarvittiin. Oletteko nyt tullut vanhaksi?

Vaan siellä seisoi lasta kuus, Ne tulleet oli jostain kaukaa, Niill' enkelin ol' ihanuus, Ja vienous ja iloisuus, Ne oli kuusi orpo raukkaa. Iloisna lapset lauloivat. Olimme kaikki riemuissamme, Betlehemistä kertoivat: Jos pieni Jeesus, sanoivat, Ois meidän jouluvieraanamme!

Hilpeydellä lopuksi tarkoitan ilon lajia, jolla on se omituisuus, että sen vienous enenee entisten kärsimyksien muistosta, joista vapautuminen tuntuu vallan samalta kuin hartijoilta laskettaisiin kauan kannettu taakka. En kolmessa viimeksimainitussa mielenliikutuksessa näe mitään erityisesti huomattavaa.