Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän hiipii ja kuulevi kummakseen, hepo kuinka haastavi herralleen: »Mitä mietit? Miks olet murheinen? Sua varmaan miellytä enää en. Mua silitä et, mua puhuta et, en tiedä, surret vai iloinnet. Sun arvaa en sydän-aikeitas. Toki muistahan kunnon kumppanias! Myös muista tuo, mikä eessäs lie, yli estehien sinut siipeni vie. Ja jos sua painavi tomu ja maa, voit kanssani taivahat tavoittaa.»
Vai sanan saanut Fthian mailt' olet ehkä sä yksin? Viel' eläväksi on kuultu Menoitios, Aktorin poika, valtias myrmidonein myös, Aiakon aaluva Peleus, joitten kuolema ois suru raskain sulle ja mulle. Vaiko akhaijeja surret noin, tuhon saapia luona laivain laitavien, oman palkkana pattoutensa? Kerto'os, mult' älä peitä, sen että jo kumpikin tietäis."
Mutta täällä kaatamista uhreistaan Jalouden hän korjaa heissä piillehen, Saasta-aineksista puhdisteltuaan Sovitellen kaikki vie taas Herrallen. Ijäkkäälle. Entis-aikaa kaivatenko kuljet Vaiti, vanhus, mieles muilta suljet, Nousten ijän kylmää kukkulaa? Surret kai, kun mieleen muistuu aikas, Jolloin tunne sulle ihmeet taikas, Nuoruuttansa lämmin suoni sykki Milloin tuskaa, milloin autuutta?
Näin lausui mies, ja lähti ratsullansa, kun tehty oli toinenkin jo työ; ja kuolon pellon peitti varjollansa ja kasti kyyneleillään kolkko yö. Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, iloko lie vai murhe sulle suotu, salattu tuleviin on aikoihin. Mut kuinka riemuinnet tai surret silloin, niin kauniimpaa et päivää muista milloin kuin päivää tätä, päivää Döbelnin. J
Päivän Sana
Muut Etsivät