Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Minun emäntäni on hänkin niitä, ja minä olen hänen narrinsa. Kun teidän herroiltanne halutaan lainaa, niin tullaan alakuloisina ja lähdetään pois iloisina; vaan minun emäntäni taloon tullaan iloisina ja lähdetään pois alakuloisina. Syy siihen? VARRON PALVELIJA. Voisin mainita yhden.
CASSIO. Ma kenraalia varron, enkä luulis Sit' arvokkaaksi enkä suotavaksi, Jos naisen kanssa hän mun näkis. BIANCA. Miks ei? CASSIO. Ei siksi, ett'en lempis sua. BIANCA. Vaan siksi, ett'et lemmi mua. Ma pyydän: saata mua hiukan matkaa; Ja sano, käytkö luonan' iltasella. CASSIO. Vaan hiukan matkaa saatan sua saattaa; Mun täytyy odottaa. Mut kohta saat mun.
Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona, joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu, hetken juttuelee, rakennustaan kiittää ja lähtee. Onko se hauskaa tuo? Mitä muuta kuin itkeä voisin? Muuta kuin itkeä myös kesän tähden?
Minä olen vain sen vaikutusten halpa jakelia. Minä pistän lääkkeen vesipikariin, varron sopivaa aikaa sen antamiseksi potilaalle ja juoman voima tekee parannuksen". "Varsin oivallinen ja erittäin mukava lääke tuo", sanoi kuningas, "ja kun sitä voidaan kuljettaa lääkärin kukkarossa, säästyisi sen kautta se kamelein karavani, joka muutoin tarvitaan rohtojen ja lääkkeiden kuljetukseksi.
Mut hän, joit' aikaa ynnä tapaa varron puheen ja vaitiolon, seisoo hiljaa; siks vasten toivoani viel' en kysy. Siks hän, mi näki, kuinka vaikenin ma sen katselmuksissa, mi kaikki näkee, näin virkkoi: »Tyydytä jo kuuma halus!» Ma virkoin: »Tosin vuoksi ansioni en oman vaatia voi, että vastaat; mut hänen vuoks, mi mulle sallii sanan,
APEMANTUS. No tee se, että saisimme oikein oppia tuntemaan huorimuksen ja konnan, vaikka kyllä sinä et muutenkaan tule sen paremmasta käymään. VARRON PALVELIJA. Mitä on huorimus, narri? NARRI. Narri hyvissä vaatteissa ja hieman sinun näköisesi. Se on henki; milloin se ilmestyy ylhäisenä herrana, milloin lainoppineena, milloin filosofina, jolla, paitse sitä yhtä keinotekoista kiveä, on kaksi lisää.
Miksi Totuuden siemen siellä hyljätään? Ja Moab, ennen kansain valtias, On hengenheikko, arka, neuvoton, Lihava, liikasyöjä, henkipatto, Sisältä ontto, ulkoeläjä. Siit' olen levoton, en unta saa, Näkyjä näen. Missä viipyvät Vakoojani, mun uskolliseni? Ma heitä varron. Tunnen, aavistan, Ett' tääll' on kohta miehet Moabin, Rukoillen apua taas toistamiseen. Seuraanko heitä?
Sangen usein se on ritarinkin näköinen, ja ylipäänsä kaikessa asumuodoissa, missä ihminen kahdeksankymmenen ja kolmentoista ikävuoden välillä liikkuu, tämä henki kummittelee. VARRON PALVELIJA. Sinä et ole kokonaan narri. NARRI. Etkä sinäkään kokonaan viisas; sinusta puuttuu älyä yhtä paljon, kuin minussa on narriutta. APEMANTUS. Tuota vastausta ei olisi Apemantus hävennyt.
VARRON PALVELIJA. Sama sun lie toimes! CAPHIS. Niin on; ja sinun, Isidor? ISIDORIN PALVELIJA. Niin oikein. CAPHIS. Jos vaan ois rahat kourassa! VARRON PALVELIJA. Ma varon, CAPHIS. Kas, tuossa tulee armollinen herra. TIMON. Nyt syödään, Alcibiades, ja sitten Lähdemme jälleen. Minulle? Ja mitä? CAPHIS. Tää velkakirja, herra. TIMON. Velkakirja? Mist' olet? CAPHIS. Täältä Ateenasta, herra.
ISIDORIN PALVELIJA. Ma Isidorin; Pikaista maksua hän nöyräst' anoo. CAPHIS. Jos isäntäni puutteen tietäisitte, VARRON PALVELIJA. Kuus viikkoa jo maksettaviss' ollut, ISIDORIN PALVELIJA. Pois minut laittoi hovimestarinne; Nyt käsky kääntyä on suoraan teihin. TIMON. Oi, antakaahan minun hengähtää! Edeltä menkää, herrat, olkaa hyvät; Jälestä oiti tulen.
Päivän Sana
Muut Etsivät