Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta kun sinä painat pääsi vasten poveani, silloin aukeevat kaikki vanhat haavat siellä, silloin astuvat ajat armaat esille muistostani ja minä värisen nautinnosta ja kärsimyksestä kiireestä kantapäähän. Kärsimyksestä? Miksi? Siksi että minä elän! Siksi että minä tunnen itseni jälleen ihmiseksi, ymmärrätkö?
No, minä käännyin pois mitä pikemmin taisin, mutta juuri kun niemen kohdalla olin voi hyvä Jumala, vieläkin värisen niemen kohdalla niin, rääkyi jälkeeni jokin niin hirmuisesti, että veri seisahtui suonissani. Ei se ollut ihmisen ääni, kyllä se oli miesvainajani henki joka huusi minua, taikka paholainen joka kutsui uuden uhrin valtakuntaansa".
Jumalaut, eipä paljon muuta, minä luulen sen itkevän. Se sai sen rangaistuksen min ahmatit aina saa, vuoskautisen katumuksen kun vatsaa jomottaa. Ma ruorissani torkun. Itsekseen käy pursi. Purjeet riippuu yli veen. Mua kyllästyttää taivaan kirkkaus. Ma värisen. Ei tunnu tuulahdus. Niin, torkun minkä kylmältäni saan ja mietin mikä kumma kuhertaan tuon teiren panee öisin.
Isolde, kaunis ja kallisarvoinen asia on pulppuava lähde, joka levein ja kirkkain aaltosin tulvehtii; mutta sinä päivänä, jolloin se kuivuu, ei sillä tee enää mitään; sellainen on sammunut rakkauskin." Isolde vastaa: "Veljeni, katson teitä, epäilen, värisen, en tiedä, en tunne Tristania..." "Kuningatar Isolde, minä olen Tristan, sama mies, joka teitä niin suuresti on rakastanut.
Niin pian kuin tämä perho hämärän tultua ilmaantuu lentelemään veden pinnan ylle, ilmaantuvat sen alle myöskin suuret lohet sitä saalistamaan, ja joka kerta kuin silloin kiinnitin vastaavanmuotoisen ja -värisen tekoperhon, tavallisesti Stone flyn tai March brownin tai August dunin tai Orange mallardin, siimaani, sain olla varma saaliista minäkin.
Helisi heleä torvi, Pauhasi pasuunan ääni, Kaikui korvissa kovasti, Pelko pyörrytti parahat, Rohke'immat raukesivat. Ylimmäisen ystäväkin, Jalo tuttava Jumalan, Mooses miehistä valittu Tunnustaapi tuskissansa: »Minä vapisen, värisen, Polvet puuttuvat minulta». Kaikki kansa katsellessa, Katsellessa, kuullellessa, Pyysi pelvosta paeta Kuolemata kauheata.
Sen laidasta luen nimen »Capella», mutta nyt se ei enää tee sitä vaikutusta, minkä eilen. Värisen sisäistä ja ulkonaista kylmyyttä. Aivot ovat tyhjät, eilisistä kuvitteluista ja yöllisistä unelmista ei ole jälellä muuta kuin raaka aamutodellisuus. Kaikki runollisuuden tuoksu, sen eilinen valetuoksukin, on haihtunut.
Ruumiini on aivan rikki runneltu, minä värisen ja vapisen päivät umpeen, sillä Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliyön aikana minä saan illalliseni valmiiksi ja pääsen levolle. Tuskin olen sitten ummistanut silmäni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on nouseminen. Kaikesta tästä kertoisin sille herralle, jos hänet vaan löytäisin." "Hän on täällä, hän on joka paikassa", sanoi Tuomo.
POSTHUMUS. En mitään; varron vain, ett' aika muuttuu; Värisen talven kourissa ja halaan Suvempaa ilmaa. Huono palkka teille On tämä marras toivo; se jos pettää, Niin kuolen teidän velkamiehenänne. PHILARIO. Hyvyytenne ja seuranne jo liiaks Mun palkitsee.
KUNINGATAR. Oi, minä värisen tuskasta! ... minusta on kuin kirjoittaisin oman kuolon-tuomioni alle! BOTHWELL. Mikä vaikealta tuntuu, on pian tehtävä. KUNINGATAR. Oi, Maria, joka taivaassa puolestani rukoilet, sinä näet miksi sen teen!
Päivän Sana
Muut Etsivät