Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Kun ei tulta tuhkasissa, valkeata vakkasessa, kutkuttele kullaltasi, katkuttele kaunoltasi: 'Anna tulta, armaiseni, valkeata, marjaseni! "Saat sa piitä pikkaraisen, tauloa taki vähäisen: iske tuli tuikahuta, päre pihtihin viritä, lähe läävä läänimähän, raavahat ravitsemahan!
"Kuka se on?" huudahti prinsessa heräten. Pelon hallussa ja unhottaen kokonaan kummituksen, Alroy kääntyi ja pani kätensä prinsessan silmille. Kun hän taas katseli ympärillensä, näky oli kadonnut. "Mitä sinä tahdoit, Alroy?" "Ei mitään, armaiseni! Sotamiehen puoliso saa nähdä omituisia näkyjä, minä tahtoisin kuitenkin säästää sinulta muutamia.
Sinä et saa koskaan jättää minua, ei, ei, ei! Sinä et saa jättää minua, armaiseni, ei milloinkaan, ei milloinkaan! Kuulitko sinä mitään melua? Minusta tuntuu kuin he olisivat täällä taas valmiina sysäämään tikarinsa sydämeemme meidän hellään, hellään sydämeemme! Minä luulen, että sinä rakastat minua, lapseni, todella, minä luulen, että niin teet!" "Rohkaise mielesi, kultaiseni!
Hän pelkäsi saavansa kieltävän vastauksen ja hämmästyi olkeen kun mies vastasi: "Tuota juuri, armaiseni, olen minä aikonut sulle ehdoittaa. Sepä oiva ajatus! Koko maailma puhuu mainiosta Rossiterista, ja minua onnitellaan siitä, että hän niin kauan oli palvellut minulla.
Kun ei tulta tuhkasissa, Valkiata vakkasessa, Kutkuttele kullaistasi, Katkuttele kaunoistasi: "Anna tulta armaiseni, Valkiaista marjaseni!" Saat sie piitä pikkuruisen, Tauloa taki vähäsen; Iske tuli tuikahuta, Tikkurintahan viritä.
"Kylläksi, kallihin, kunniaamme varten. Hän on ankara soturi. Minä toivon, ettei Abner riistä meiltä aiottua voittoamme." "Niin sinä voitat, minä en huoli kenen miekan kautta. Lähdetkö todella huomenna?" "Päivän valjetessa. Jää nyt tänne, minä pyydän sinua, armaiseni!" "Ei millään muotoa! minä en jätä sinua. Minä olen aivan valmis. Päivän valjetessako? Sydän-yö on kohta käsillä.
Ja kova kauhistus kuvausi imettäjän kasvoissa ja hän istui suorana ja jäykkänä, kädet ristissä, peläten, että hän saisi kuulla jotakin uutta. "Voi armaiseni. Ei löydy mitään tämän uutisen kaltaista. Minä pelkään, että sinä kuolet, ei kauhusta, vaan ilosta." "Ilostako?" Imettäjä tarttui Helenan käteen ja yritti puhumaan, mutta ei kyennyt. "Hän on kristitty. Hän saarnaa Kristusta.
Mikä lempeä, rukoileva sointu tuossa hiljaisessa äänessä! Kyllä, armaiseni, vaimoseni, sen minä tahdon, hän painalsi hänet itseään vasten ja kauvan hillityt kyyneleet vierivät hänen miehekkäille poskilleen minä ikävöin saadakseni teidän kanssanne kiittää ja ylistää Jumalaa, joka on lähettänyt ainoan poikansa maailmaan syntisiä vapahtamaan.
No, hepo, juokse, lennä Mun armaiseni luo! Ma helmahansa tahdon Murheeni vajottaa Ja hetkeks saada rauhaa Ja hetken rakastaa. Ja sielun sielun kanssa Sulattaa yhtehen Ja lemmen siivill' lentää Kotihin autuuden. Kaikuja Hämeestä 1874. VIIHDYTYST
Päivän Sana
Muut Etsivät