Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Hän tarvitsee miestä, niinkuin pieni frouvammekin. No hymykäät nyt vähän. Kas niin. MAURA. Mene mene! TOMMI. Niin; kirkas päivänpaiste taas. Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja laulakaamme, että maa ja taivas huiskuu. Jumala armahtakoon tätä mailmaa! TOMMI. »Wenn das», sankarveljeni. »Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten. Hurra!
KANSA: Rumanko Ruotuksen talosta? Niinkö? LOUHI: Niin, valalla vannon ! Täss' on paimenet. Puhukaa! KANSA: Puhukaa! Pian puhukaa! 1:NEN PAIMEN: Niin se oli sillä lailla 2:NEN PAIMEN: Eipäs, anna mie puhelen. 3:S PAIMEN: Et sie mitänä tiedä. Minähän kuminan kuulin. 2:NEN PAIMEN: Minä näin tulen väläyksen. 3:S PAIMEN: Hajun tunsin tulikivisen. KANSA: Pois polina! Yks puhumaan! Puhu sie tulen näkijä!
Elä vainen, sulho rukka, Kiellä neittä kellarista, Elä aitasta epeä; Ei neittä ison koissa, Eip' on kielty kellarista, Tok' ei aitasta evätty. Puolusta neittäsi. Ellös meiän neioistamme, Ellös sie pahoin pielkö; Seiso seinänä eessä, Pysy pihtipuolisena, Elä anna anopin lyöä, Eläkä apen torua, Elä vierahan vihata.
»Ka osoothaan sie ihekkin sen verran jotta suat hänelle luvun piähän.» Mutta ei sekään auttanut. Anna Doroteea koki selittää ja valittaa touhuten: »Osoisinhaan mie, vuan kun se on niin ihepäinen jotta se ei rupii sanomaan sitäkään ensimäistä puustainta, aata.» Jussi Belsebuubin päähän ilmestyi jotain semmoista ajatuksentapaista että hän taitaa pakostakin sotkeutua tuohon Manassen asiaan.
"Mun luonani, haavojas vinkuillen, rutiraukkana istuit sie. Olit kalpea, nyt olet taas punanen, ja missä ne haavan lie?" "
Sano, armas akkaseni: mitenkä mä sinne pääsnen, kuten kulkea osannen?" "Hyvä on sinne päästäksesi, ouonkin osataksesi, korven kolkka käyäksesi, joen ranta juostaksesi. Astut päivän, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, kulet kohti luotehesen. Vaara vastahan tulevi: sie astu alatse vaaran, käy vaaran vasenta puolta!
Ja ratsumiesi, muista sie: ei aina auvoon lempi vie; se meille kuolon polku lie, mut milloinkaan ei harhatie!» Tahtoisin kiittää Sua kerran niin, tuo kiitos että tunkis sydämiin, sieluihin ihmisien ijäisiin, ne tehden toisillensa hellemmiksi; Sua siitä kiittää tahtois sydän tää, kun sitä suuri päivä lämmittää, kun murtunut sen murehelt' on jää, sen liikkeet käyneet inhimillisiksi.
Voi sie kumman Kuittijärvi, Voi sie lemmon liete'pohja, Minun kurjan kuolettaja, Minun suotta souattaja, Sormien sorruttaja, Verieni vierettäjä, Lihojeni liuvuttaja, Koko varren vaivuttaja.
Miss' on se Faust, jonk' ääni mulle soi, Jok' ikävöiden silmät minuun loi? Vai sie? jot' aave-ilma kerran lyöden Varistaa sielun juurta myöden? Maan mato kurja, käiverä! FAUST. En väisty liekkihaamuasi! Oon Faust, oon sinun vertojasi.
»Ka, sie pyhä velih, mahat uskoo, kun kaikki pelattih ... ihan...» »
Päivän Sana
Muut Etsivät