Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Kun kävin mataramaalla, Keikuin keltakankahalla Eilen iltamyöhäisellä, Aletessa aurinkoisen, Lintu lauleli lehossa, Kyntörastas raksutteli, Lauleli tytärten mielen, Ja lauloi miniän mielen. Mie tuota sanelemahan, Linnulta kyselemähän: Oi sie kyntörastahainen, Laula korvin kuullakseni, Kumman on parempi olla, Kumman olla kuuluisampi: Tyttärenkö taattolassa, Vai miniän miehelässä?
Mit' irvit, ontto ihmiskallo sie? Kai sunkin aivos kerta eksyksissä Totuutta lempi, valoa etsi mutta lie Hapuillut surkeasti hämärissä! Mua varmaan ilveilette, konehet, Sulimet, putket, rattahat ja kalvat; Ovella oon, te muka avaimet, Haittanne haarakas, vaan sill' ei taitu salvat.
Ebenso gleich, minä sanon. Huomattuaan, että taidan saksaa hän siitä ilostuen kysyy äidinkielellään, haluaisinko jotakin armonosoitusta, jotakin Gnadea. Wollen Sie, ihre ... seine ... majestät, nur mir die Gnadesfreude machen zu wollen hier nun in Huopanafors angeln probieren?
Opettajan kasvot olivat ikäänkuin kirkastuneet, tämä tervehdys lapsen suusta ilahutti häntä suuresti. Hän oli taas omassa paratiisissaan, kun lapsen viaton mieli kääntyi häneen. Hän kyyristyi alas lapsen eteen ja suuteli sitä. "Tahdotko mua rakastaa?" kysyi hän sitten. Jussi katsoi isäänsä. "Rupiit sie opettajoa armaana pitämää?" kysyi Matti.
Istu sie tähän miun sylliin, sanoi Uuno unohtaen ettei pohjanmaalla viipurinmurretta puhuta. Tästä minä plaan ajaa, vastasi kyytimies ja nousi taka-istuimelle. Plaan? sanoi Uuno. Sehän on ruotsia: plägar, älä sinä niin sano, sano: tässä on minun tapani ajaa. Hirveätä murretta! sanoi hän sitten Henrikille: plaan! Tunnustaakseni kuohuu minussa savolainen vastenmielisyys pohjalaisiin.
Päätyi Hiiet kuulemassa, Juuttahat tähystämässä; Hiiet hirviä rakenti, Juuttahat poroja laati, Noin he neuoi hirviänsä, Porojansa suin puheli: "Nyt sie juokse Hiitten hirvi, Jalkoa jalo tevanki, Poron poikima sioilla, Lapin lastutanterilla, Itketä Lapista immet, Haukuta Lapista koirat!"
"Nii," sanoi toinen vaimo, "heä olj aika lastissa, ihan niinku täpötäys säkki." "Nii, ja vielähä sie niitä toisii kiitit niin kauniisti, mitäs sie heille sanot? Hyö niin nakrettii, jott' ei tahtonut loppuu tulla." "Mie heille sanon, jotta suur kiitosta, paljo kiitoksii teille, miehet; kost' Jumala. Ni hyö miulta kysy tää, jotta mistä sie kiität?
Isä koveni: »No etkö sie nyt tiijä mikä on se suora pötky, jolla on vielä rikku piässä?» Poika muljautti alta kulmainsa.
Kysytteli puista purtta, sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie kaareva venonen, pursi puinen, hankaniekka! Ootko kaunis kannannalta, kuin oot kaunis katsonnalta?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Oonpa kaunis kannannalta sekä pohjalta sijava: soutoa sa'an urohon, ilman istua tuhannen." Siitä vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi.
"Luopui ennen luotu lempo, eksyipä emollinenki tullessa Jumalan tunnin, avun Luojan auetessa: etkö sie, emotoin, eksy, luovu, luonnotoin sikiä, haihu, koira haltiatoin, erkane, emotoin rakki, tämän tunnin tutkaimella, tämän kuuhuen kululla?"
Päivän Sana
Muut Etsivät