Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Tytär sull' on, Mi luonnon siitä kirouksesta päästää, Johonka toiset kaks sen saattaneet on. EDGAR. Terveeksi, herra! RITARI. Kost' jumala! Mitä? EDGAR. Alkaako tappelu jo, tiedättenkö? RITARI. Se tietty on ja varma; sen on kuullut, Kell' ompi korvat kuulla. EDGAR. Suvaitkaatte: Kuin lähellä on toinen sotajoukko? RITARI. Lähellä; lentäin kulkee se; voi kohta Jo olla täällä. EDGAR. Kiitos!
"Nii," sanoi toinen vaimo, "heä olj aika lastissa, ihan niinku täpötäys säkki." "Nii, ja vielähä sie niitä toisii kiitit niin kauniisti, mitäs sie heille sanot? Hyö niin nakrettii, jott' ei tahtonut loppuu tulla." "Mie heille sanon, jotta suur kiitosta, paljo kiitoksii teille, miehet; kost' Jumala. Ni hyö miulta kysy tää, jotta mistä sie kiität?
"Näinhän nuo sanoo ruotsiksi naurettavan..." Ja Pehkos-Jussi pärähti niin hahattavaan nauruun, että ruustinnakin ovelle kahnasi kummaa katsomaan. "Mikä Jussille tuli?..." kysäsi hän. "Ilman minä noiden poikain kanssa..." sopersi Jussi hiukan hämillään, "tuossa olisi tuo tooppi, paljo kiitoksia, kost' Jumala ruustinnalle..."
Kas, kun en alussa niitä hoksannut, vaan kun silmä ei satu siihen kohti, niin eihän sitä vaikka ihanhan nuo selvästi vaan nyt minun pitää joutua kotiin, jotta eivät ennätä koko maata pengostella. Ne nykyiset ihmiset ovat aina semmoisia veräjät vain aina auki, kuin kirkon ovet mutta hyvästi nyt vain. Hyvästi ja suur' kiitos, kost' Jumala kahvista!
YLIOPPILAS. Ei kenenkään rehellisen ihmisen pitäisi ottaa vastaan tuollaista virkaa. VIRVELI. Pernales olkoseen! Tahtoisitteko, että rosvot saisivat ryöstää takin yltänne. Ei, kost' Jumala. Ilman piiskureita ei maailma kauvan seisoisikaan. Kyllä pian jouduttaisiin pukin tuluksille. KIRKKOHERRA. Niinhän se on, niinhän se on! No ruoskitaanko tässä tänä päivänäkin jotakuta?
Huttunen. Ah, viina viisaan villitsee, Ei juomarita hillitse, Vaan saattaa hänet ansaan. Helvetin alhon lansaan. Roponen. Niinkuin tahdot. Otappas nyt lohdutusta surullesi! Juvakka. Kost' Jumala! Roponen. No, Kipuna! Kasteleppas kielesi kantaa! Kipuna. Minä juon sinun onneksesi! Toivon, että vastakin ohjaat meitä viisailla neuvoillasi. Kiitoksia! Roponen. Oma vaivasi.
Ni mie toas virkan, jotta kiitetäähä sitä, jos toine tuop pikkaraisen potsinki, ammunka aika siasta pitää tuojalle kost' Jumala sanuu." Opettaja pani kahvelin pois, kuullessaan tämän törkeyden; mutta pian taas rupesi edelleen syömään, ja ajatteli hymyillen, kuinka onnettomuus ja kiivastus usein tekevät ihmisen sukkelaksi.
"Sitä Jumala suokoon!" vastattiin hänelle karsinan puolelta, ja Katri kehoitti häntä käymään ruokaan käsiksi, sillä: "matka vatsan vajentaa, talvi laarit keventää", hän sanoi. "Suur'kiitos, kost' Jumala!" vastasi vieras, "mutta ei nyt taida enää itsellännekään olla aikaa ruokailemaan." "Jopa me olemme ruokailleet."
Oi, impi, kylm' on kultasi, On kylmä, tunnoton; Pään päällä turve vihanta, Jaloilla paasi on. Oh, hoo! KUNINGATAR. Mut, Ophelia, OPHELIA. Minä pyydän, kuulkaa. KUNINGATAR. Oi, puolisoni, katsokaa! Ne peittyi kukkasiin, Jotk' itkusilmin hautahan Kanss' armaan laskettiin. KUNINGAS. Kuinka voitte, armas neiti? OPHELIA. Hyvin, kost' Jumala! Sanotaan, että huuhkain oli leipojan tytär. Hyvä Jumala!
"Suuri kiitos, kost' Jumala!" kiitteli muori ja rupesi härppimään höyryävää kahvia. Siten hämmennettyänsä muorin luvunlaskuharjoitukset, kysäsi Reeta aivan viattoman näköisenä: "no, mitäs se Kalle itse semmoisista hullutuksista tuumii?"
Päivän Sana
Muut Etsivät