United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
– Kuvittele, että olen kaunis tyttölapsi! Kohanski murahti nauraen: – Silloin en voisi sinuun luottaa, enkä uskoa sinulle maanalaista sotilasakitatsioonia. Parempi, että olet mies! Suurlakko oli tullut kuin keväinen myrsky. Se rikkoi talven jäät. Se karisti viimeisen huurteen kuusien oksilta. Se kuivatti lätäköt ja loihti esiin lämpöisen iltasateen. Ruoho alkoi päivällä viheriöidä.
Evgenj Lvovitsj Kohanski, se oli tuon äskeisen punatukkaisen luutnantin nimi, esitti tulokkaan muille. Arkadj; Petrovitsj Jemeljanoff Mihailoffskin tykistökoulusta. Kumarruksia, kohteliaisuuksia. Ja pian ystävykset, Evgenj ja Arkadj poistuivat Evgenjin asuntoon. Se ei ollut liioin komea.
Ja Pietarissa mellastivat papit, puoskarit ja haahmujen näyttäjät taikauskoisen, puolihöperön hallitsijan ympärillä. Jemeljanoffilla ei ollut vielä asuntoa. Ystävykset paneutuivat yhdessä nukkumaan rautasänkyyn. Nukkuessaan laski Kohanski käsivartensa ystävänsä Kaulaan sanoen: – Minun on niin ikävä, Arkadj, että voisin itkeä. Arkadj Petrovitsj naurahti pimeässä.
Huoneessa oli telttavuode, muutama tuoli, pöytä, tupakkalaite, kirjahylly ja suunnaton määrä kirjoja ja sanomalehtiä. Evgenj Lvovitsj Kohanski oli tarmokkaan näköinen nuori luutnantti, jonka suunpielissä piili sammumattoman vihan varjo.
Hän oli kuullut ruutikellarin räjähdyksen – ja hänen sydämensä on kuin rikki revitty. Hänessä on jokin kuollut – elämän kauneus on ijäksi ruhjottu. Päivä koittaa kirkkaana torstaina elokuun 2 p. 1906. Elma pukeutuu ja lähtee kaupungille. Siellä liikkuu huhu: Kapina on epäonnistunut, luutnantit Jemeljanoff ja Kohanski, punakaartilaiset ja venäläiset vallankumoukselliset ovat vangitut.
Niin luja on hänen antautumisensa vapauden aatteelle. Joskus hänen mieleensä hiipii jokin muisto entisyydestä, mutta se häipyy hetken suuruuden ja pyhyyden edessä. Pattereilla toimii Evgenj Lvovitsj Kohanski. Hän kiroo hallitusta. Hän pusertaa huulensa yhteen, hänen silmänsä ovat vihasta mustat kuin yö. Hän sihahtaa hampaittensa välistä: – Lasketaan koko linnoitus maata myöten sileäksi.
Kohanski nousee "Slavan" kannelle. Hänet vangitaan suomalaisten kera. Kuolema ja kirous. Suomalaiset laskevat äidinkielensä kaikkien hornan henkien nimet suustaan. Heidät on saatettu ansaan. Laivaa komentaa keisarin sisarenmies Aleksanteri Mihailovitsj, raukka ja roisto! Evgenj Lvovitsj Kohanskin sielu vannoo sammumattoman koston valan. Ja yli koko laajan Venäjän se koston vala vaikuttaa.
Evgenj Lvovitsj Kohanski muutamien suomalaisten seuraamana astuu laivaan ja lähestyy "Slavaa". Kohanski rientää kuin voitonjuhlaan. "Slava" on Venäjän ylpeys. Siinä on 2,000 miestä ja ne ovat kaikki vallankumouksellisia. Kohanskin laiva lähenee suurta panssarilaivaa. Hän ihmettelee, miksi se pysytteleiksi noin varovaisena loitolla.
Se oli kuin hän, ollen puolalaista aatelia, olisi itseensä koonnut kaikki ne koston tunteet, jotka Venäjän hirmuhallituksen verityöt olivat synnyttäneet Puolan onnettomassa kansassa. Evgenj Kohanski oli harvapuheinen ja juro seurassa. Hänestä eivät pitäneet liioin upseerit, eivätkä myös naiset.
Tuo arvostelu hieman loukkasi Arkadjia, sillä hän tiesi vanhastaan, että Kohanski halveksi venäläisiä; talonpoikia – puolalaisena. Hän sanoi siksi hyvin vakavana: – Meillä on siis täällä paljon työtä. – On. Kohanski huusi sotilaalle, että tämä laittaisi teetä. Sitten hän otti esille valokuvan, joka esitti nuorta ylimyskoululaisen puvussa olevaa tyttöä. – Neiti – – – – Niin. Lue.