Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän oli kuullut ruutikellarin räjähdyksen – ja hänen sydämensä on kuin rikki revitty. Hänessä on jokin kuollut – elämän kauneus on ijäksi ruhjottu. Päivä koittaa kirkkaana torstaina elokuun 2 p. 1906. Elma pukeutuu ja lähtee kaupungille. Siellä liikkuu huhu: Kapina on epäonnistunut, luutnantit Jemeljanoff ja Kohanski, punakaartilaiset ja venäläiset vallankumoukselliset ovat vangitut.
Ja vanhan naispalvelijan sanat kaikuvat hänen korvissaan: "Luutnantti Jemeljanoff oli niin jalo poika, mutta sellainen on lapsellinen!" – Mitä rouva miettii silmät kiinni? – kuuluu sointuisa ääni. Ja Elma näkee edessään tumman, säihkyväsilmäisen työmiehen, erään niistä Viaporin kapinasta vangittuja. – Muistan menneitä aikoja, – vastaa Elma. – Mitäs niistä! Nyt pyritään voittoon!
Elma kuuli lausuttavan venäjäksi nimensä ja vieraan upseerin nimen. Luutnantti Jemeljanoff, Viaporin tykistöstä. Elma ei osannut venäjää, miehet jatkoivat äsken keskeytynyttä vakavaa keskusteluaan ja Elma meni päällikön rouvan luo ruokasaliin. Myöhemmin Elma tutustui vallankumoukselliseen tykistökapteeniin, tämän rouvaan ja muihin vallankumouksellisiin.
Arkadj Petrovitsj Jemeljanoff tekee äkkinäisen laskelman. Satatuhatta vankia viruu Venäjän vankiloissa. Kansa huokaa Jaappanin sodan tuottamien tuskien alla. Ensi duuma on hajoitettu. Matruusit ovat tyytymättömiä, niin myös suuri osa tykkiväkeä. "Slava" ja "Cesarevitsj" tulevat avuksi. Ei hätää. Hyveen täytyy voittaa – muuten olisi elämä mielipuolien naamiohuvia.
Evgenj Lvovitsj Kohanski, se oli tuon äskeisen punatukkaisen luutnantin nimi, esitti tulokkaan muille. Arkadj; Petrovitsj Jemeljanoff Mihailoffskin tykistökoulusta. Kumarruksia, kohteliaisuuksia. Ja pian ystävykset, Evgenj ja Arkadj poistuivat Evgenjin asuntoon. Se ei ollut liioin komea.
Hän varasti ja antoi varastaa. Kanuunat olivat ylen kehnot. Hankkija oli rasvannut upseerit. Muonasta varastettiin, arsenaalista, kaikesta. Linnoitus oli variksenpesä. Jos sota syttyisi, ei sillä sinään tekisi mitään. Patterikanuunat eivät kantaneet niin kauas, kuin laivatykit. Jemeljanoff painoi päänsä alas. Oi, tätä kurjaa komentoa!
Santahaminasta alkoi uusi kiihtyneempi tuli ja nuoret vallankumoukselliset alkoivat kuolinkamppailuaan. Sotilaita haavoittui, ruoka loppui, siteitä ei ollut. Voimat rupesivat vähenemään. Kuin laupeuden veli kulkee Arkadj Petrovitsj Jemeljanoff sotilaittensa keskuudessa ja rohkaisee heitä. Hän puhuu heidän suuresta historiallisesta tehtävästään. Hän on itse haavoittunut, mutta hän ei tunne kipua.
Päivän Sana
Muut Etsivät