Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Hän ei pannut mitään huomiota siihen mitä hänen ympärillänsä tapahtui, vaan kulki avojaloin likaisessa, harmaassa paidassansa edestakasin kopin vapaalla alalla, jyrkästi ja äkkiä kääntyen seinän kohdalla. Kun lukkoa kolisteltiin ja Maslova laskettiin koppiin, kaikki kääntyivät häneen.
Ne ovat senkin vietäviä, nuo tytöt, sanoi puotipalvelija ja kannattaen sitä mieltä, että päärikoksellinen oli Maslova, kertoi kuinka joku tämmöinen otus oli varastanut bulevaardilla kellon hänen toveriltansa. Tämän johdosta alkoi översti kertoa vielä ihmeellisempää juttua hopeisen teekyökin varastamisesta.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina, kello 5 aamulla, kun vankilan naisosaston käytävässä kuului tavanmukainen vihellys, herätti valveilla oleva Korabljova Maslovan. »Siperialainen», ajatteli Maslova kauhistuksella, hieroen silmiänsä ja vastenmielisesti hengittäen itseensä näin aamulla tavattoman pilaantunutta ilmaa.
Kertokaa kuinka asia oli. Kuinkako oli? alkoi Maslova äkkiä nopeasti. Tulin hotelliin, minut saatettiin huoneeseen, siellä oli hän, ja jo hyvin juopuneena. Maslova lausui hän-sanan erityisellä kauhulla, silmiänsä suurentaen. Minä tahdoin lähteä, hän ei päästänyt. Maslova vaikeni ikäänkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai muistanut muuta. Entä sitten?
Pääasiahan on se, ettei palvelusväki olisi voinut tietää rahoista, jollei Maslova olisi ollut heidän kanssaan samassa liitossa, sanoi juutalainen puotipalvelija. Oletteko siis sitä mieltä, että hän on varastanut, kysyi joku valamiehistä. En usko tässä maailmassa, huusi hyvänluontoinen kauppias: vaan tuo punasilmäinen retkale on opettanut. Kaikki ne ovat yhtä hyviä, sanoi översti.
Ts, ts, ts! imasi hän kielellänsä suulakea vastaan säälivästi heilutellen päätänsä. Poikanen tuli myöskin eukon perästä ja silmät selällään, ylähuuli eteenpäin töröttävänä tuijotti korvapuusteihin, jotka Maslova oli tuonut. Nähtyään kaikki nuo osaaottavat kasvot kaiken sen perästä mitä hänelle oli tapahtunut, Maslovaa rupesi itkettämään ja hänen huulensa värähtelivät.
Maslova ei ollut suinkaan odottanut, että hän tulisi erittäinkään nyt, tänne, ja sentähden Nehljudofin ilmestyminen hämmästytti häntä ensi hetkellä ja pakotti muistamaan semmoista, mitä hän ei milloinkaan muuten muistellut.
Hän muisti tämän, ja hänen tuli sääli itseänsä, ja luullen ettei kukaan enää kuulisi, hän rupesi itkemään ja itki niinkuin lapset voihkien ja nenäänsä puhisten ja niellen suolaisia kyyneleitä. Käy sääliksi häntä, sanoi Maslova. Tietysti käy, mutta mitäs tuppaa.
Tässä kohden Maslova säpsähti ja katsahti suu auki Botshkovaan. Kun Jefimia Botshkovalle näytettiin hänen 1,800 ruplan pankkitodistuksensa, jatkoi sihteeri lukemistaan, ja häneltä kysyttyä, mistä oli näin paljon rahaa saanut, hän väitti ansainneensa nämä rahat 12 vuoden aikana yhdessä Simonin kanssa, jonka kanssa he aikoivat mennä naimisiin.
Tämä oli, kuten hän sittemmin sai tietää, todistaja, sen laitoksen emäntä, jossa Maslova oli elänyt. Nyt alkoi todistajain kuulustelu, nimi, uskonto j.n.e.
Päivän Sana
Muut Etsivät