Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Mitään merkittävää keskustelua ei heidän välillään jälestäkään päin ollut, mutta Maslova tunsi, että Simonsonin puhe, silloin kun hän oli mailla, tarkoitti häntä, että Simonson puhui häntä varten ja koetti sitä varten lausua ajatuksensa niin selvästi kuin suinkin. He lähestyivät toisiansa erittäinkin siitä pitäen kuin Simonson alkoi kulkea jalkasin tavallisten rikoksentekijäin matkassa.
Mutta hän sanoi ihan toista kuin mitä hänen silmänsä puhuivat. Sitä sanotte ihan turhaan. Minä sanon, että tietäisitte. Siitä asiasta on jo kaikki sanottu eikä ole enään mitään puhumista, sanoi Maslova, vaivoin pidättäen hymyään. Lasten osastosta kuului jotain melua ja sitten lapsenitkua. Taitavat kutsua minua, sanoi Maslova, levottomasti katsellen taakseen. No hyvästi siis, sanoi Nehljudof.
Hän nähkääs sai kuulla että minä olen tuttu teidän kanssanne, sanoi Maslova pyöritellen päätään ja katsahdellen Nehljudofiin ja pyysi minua: sano hänelle, sanoi hän, että hän käskisi pojan puheillensa, hän kertoo hänelle kaikki. Menshof on heidän sukunimensäkin. No, teettekös? Se on, tiedättekös, semmoinen merkillisen hyvä mummo, heti näkyy että syyttömästi.
Sitten tuli heidän kohdallensa ensimäinen naisten vaunu, jonka ikkunasta näkyi huivittomia ja huivipäisiä naisia, sitten tuli toinen vaunu josta kuului yhä sama voivotus; vihdoin tuli vaunu, jossa oli Maslova. Hän seisoi muiden mukana ikkunassa ja katseli Nehljudofia surullisesti hänelle hymyillen. Määräaikaisen väkijunan lähtöön oli vielä kaksi tuntia.
Mitä siinä en sovittamista; entiset ovat olleet ja menneet, sanoi Maslova ja, mitä Nehljudof ei olisi mitenkään odottanut, katsahti äkkiä häneen ja epämiellyttävästi, viekoittelevasti ja surkeasti hymähti.
Sormuksen hän itse lahjoitti minulle. Milloin se tapahtui? Kun tulimme hänen huoneeseensa, aijoin minä lähteä pois, mutta hän löi minua päähän ja särki kampani. Minä suutuin ja tahdoin lähteä koko talosta. Silloin hän otti sormestaan sormuksen ja lahjoitti sen minulle, etten vaan olisi lähtenyt, sanoi Maslova.
Nytpä vasta on kuuma, sanoi hän iloisesti hymyillen. Saitteko tavarat? Sain, kiitoksia. Ettekö mitään vielä tarvitsisi, kysyi Nehljudof, tuntien kuinka vaunusta virtasi kuuma kuin kiukaalta. En tarvitse mitään, kiitoksia. Voi jos saisi juotavaa, sanoi Fedosja. Niin, sitä jos saisi, sanoi Maslova. Eikö teillä siis ole vettä? Kyllä sitä aina tuodaan, mutta se heti loppuu.
Hän oli kaiken aikaa moittinut itseänsä siitä, ettei ollut siinä ensi näkemässä sanonut pääasiata hänelle, nimittäin menevänsä naimisiin hänen kanssaan, ja oli nyt lujasti päättänyt sen tehdä. Maslova istui toisella puolella pöytää, Nehljudof istui vastapäätä häntä toisella.
Jefimia oli hänen rakastettunsa ja perinnöllisyyden uhri. Tässä oli näkyvissä kaikki degenereeratun henkilön tunnusmerkit. Mutta rikoksen päävaikuttimena oli Maslova, ollen dekadenssi-ilmiön kaikkein alhaisimpia edustajia. Tämä nainen, puhui syyttäjän apulainen katsomatta häneen, on saanut kasvatuksen, me olemme kuulleet tässä oikeudessa hänen emäntänsä todistuksen.
Maslova ei voinut tänä yönä pitkään aikaan saada unta, vaan loikoi silmät auki ja, katsellen oveen, joka vähä väliä jäi edestakasin kulkevan lukkarin tyttären taakse, ajatteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät