Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Wolf tuli pöydän luo ja katsahti paperiin, joka oli asiakirjasalkussa. Aivan oikein, Maslova. Hyvä on, voinhan pyytää virkakumppaneitani. Asian otamme esille keskiviikkona. Saanko siis sähköittää asianajajalle? Vai onko teillä asianajaja? Mitä varten? Mutta jos niin tahdotte, miksei.
Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse, sanoi hän äkkiä. Kyllä, kyllä, sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa. Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin huoneessa.
Kirjoittakaahan nyt tuon anomuksen alle, sanoi hän ja saatuaan taskustaan suuren kirjekuoren levitti anomuksen pöydälle. Maslova pyyhki kyyneleet huivin nurkkaan ja meni pöydän ääreen kysyen, mihin oli mitä kirjoitettava. Nehljudof neuvoi hänelle ja Maslova istui pöydän ääreen korjaillen vasemmalla kädellään oikean käden hihaa.
Huoneessa oli valoisa, ja Nehljudof näki ensi kerran selvästi, lyhyen välimatkan päästä, hänen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien turpeuden. Ja vielä enemmän kuin ennen rupesi Maslova häntä säälittämään.
Mitäs nyt rähiset. Saakos noin... Ei, ei, minä pyydän antakaa olla, sanoi Nehljudof. Se muuten unohtaa missä ollaan, sanoi vartija. Ei, ei, älkäähän huoliko, odottakaa, sanoi Nehljudof. Vartija meni taas ikkunan luo. Maslova istui jälleen. Hän katsoi alas ja puristi lujasti pienet kätensä ristiin. Nehljudof seisoi hänen vieressään eikä tiennyt mitä tehdä. Et sinä usko minua, sanoi hän.
Olihan lapsikin? kysyi Nehljudof ja tunsi kuinka hänen kasvonsa punehtuivat. Se kuoli kohta, Jumalan kiitos, vastasi Maslova lyhyesti ja vihasesti, kääntäen katseensa pois hänestä. Kuinka, mistä syystä? Olin itse sairaana, kuoleman kielissä, sanoi Maslova nostamatta silmiään. Kuinkas tätit tulivat teitä päästäneeksi? Kukapa pitäisi piikaa, jolla on lapsi? Karkoittivat heti kun huomasivat.
No eivätköhän ihmiset täällä ole parempia. Ei ole semmoisia kuin siellä. Siellä on paljon hyviä, sanoi Maslova. Menshofien puolesta olen puuhannut ja toivon että heidät vapautetaan, sanoi Nehljudof. Kunpa niin kävisi, se on semmoinen mainio mummo, sanoi Maslova, toistaen vanhan määritelmänsä tästä mummosta, ja hymähti hieman. Nyt lähden Pietariin.
Tiedän että teidän on vaikea antaa minulle anteeksi, sanoi Nehljudof, mutta hän pysähtyi jälleen kun kyyneleet tekivät estettä, vaan jos entisyyttä onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitä voin. Sanokaa... Kuinka ihmeessä olette minut löytäneet? kysyi Maslova vastaamatta hänen kysymykseensä ja katsomatta häneen. »Jumalani! Auta minua.
Ihan hänen näköisensä, vaan en tunne, huusi Maslova katsomatta Nehljudofiin ja hänen punastuneet kasvonsa synkistyivät vieläkin enemmän. Olen tullut pyytämään sinulta anteeksi, huusi Nehljudof kovalla äänellä ilman mitään erikoispainoa sanoissa, aivan kuin olisi ulkoläksyä lukenut. Huudettuaan nämä sanat, häntä alkoi hävettää hän katsahti ympärilleen.
Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistää vastaan, sanoen olevan päivän selvää, että kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei hänellä voinut olla tappamisen aikomustakaan. Mutta luinhan minä vastauksen, ennen kun meidän oli lähteminen huoneesta, puolusteli esimies itseänsä. Kukaan ei silloin mitään sanonut. Minä olin siihen aikaan ulkona, sanoi Pietari Gerasimovitsh.
Päivän Sana
Muut Etsivät