Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Maslova alkoi laulun aikana tarkastella ukkoa ja kuiskutella Fedosjan kanssa, ja teki ristinmerkkiä ja kumarteli vaan silloin kuin muut niin tekivät. Nehljudof oli lähtenyt aikasin kotoansa samana aamuna. Kadulla ajoi vielä maalais-äijä ja kummallisella äänellä huuteli: Maitoa, maitoa, maitoa! Eilisiltana oli tullut ensimäinen lämmin kevätsade.
Mummo makasi nukkuen lavitsalla; lapset olivat käytävässä, jonne ovi oli auki. Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita hän nopein sormin herkeämättä kutoi, tulivat Maslovan luo. No, tapasitteko toisianne? kysyivät he. Vastaamatta mitään istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen jalkojansa, jotka eivät ylettyneet permantoon. Mitäs turhia poraat? sanoi ratavahti.
Tämän löysin Panovossa, se on vanhan vanha valokuva, ehkä se huvittaisi teitä. Huolitteko. Maslova nosti mustat silmäkulmansa, katsahti kummastuen häneen hiukan kieroilla silmillään, ikään kuin kysyen: mitä varten tämä? ja otti vaieten kirjekuoren pistäen sen esiliinansa alle. Tapasin siellä teidän tätiännekin, sanoi Nehljudof. Vai tapasitte, sanoi toinen välinpitämättömästi.
Ja niin alkaa jälleen samallainen viikko. Samaa joka päivä, kesät, talvet, aret, pyhät. Näin eli Maslova seitsemän vuotta. Tämän ajan kuluessa hän oli ollut kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa.
Nehljudof turisti nenäänsä, ja koettaen pudistaa itsestään pois liikutuksen ja näyttää rauhalliselta, vastasi: On mahdotonta puhua verkon kautta, ei mitään kuulu. No, voihan käskeä hänet vähäksi ajaksi tännekin. Maria Karlovna! kääntyi hän vartijanaisen puoleen. Saattakaa Maslova ulkopuolelle. Hetken kuluttua tuli Maslova syrjäovesta esille.
Tunnistatteko itsenne syylliseksi? En ole syypää mihinkään, sanoi Maslova nopeasti, mitä alusta puhuin, sitä puhun nytkin, että en ja en ja en, ja sormuksen hän itse minulle antoi. Ettekö tunnusta anastaneenne 2,600 ruplaa? kysyi puheenjohtaja. Johan sanoin, etten ole ottanut muuta kuin 10 ruplaa. Tunnustattekos antaneenne kauppias Smelkofille myrkkylasin?
Kävi minua noutamassa hotellivieraiden luo, ei sen kummempaa tuttavuutta vastasi Maslova, katsellen levottomasti vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttäjän apulaiseen. Haluaisin tietää, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan Maslovaa eikä muita tyttöjä? sanoi syyttäjän apulainen rypistyen taas miettiväisen näköiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla. En tiedä.
Hän antoi kätensä, vaan ei puristanut. Ei, minä koetan tavata teitä vielä, ja silloin on minun sanottava teille hyvin tärkeä asia, sanoi Nehljudof. Tulkaa vaan, sanoi Maslova hymyillen niinkuin hymyili miehille, joita tahtoi miellyttää. Te olette minulle lähempi kuin sisar, sanoi Nehljudof. Kummallista, sanoi Maslova taas ja läksi päätänsä keikutellen verkon taakse.
Ja silloin lähetti hän minut hotellihuoneeseensa, sanoen missä rahat olivat ja kuinka paljon piti ottaa. Niin minä sitten läksin. Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jäsenen kanssa eikä kuullut, mitä Maslova puhui, mutta näyttääksensä, että hän oli kaikki kuullut, hän kertoi Maslovan viimeiset sanat: Niin sitten läksitte. No, entä sitten sanoi hän.
Puheenjohtaja ei kääntynyt heti syytetyn puoleen, koska paraillaan kyseli lasisilmäiseltä jäseneltä, oliko tämä suostuvainen siihen kysymysten järjestykseen, joka oli jo edeltäpäin valmistettu ja kirjoitettu. Mitäs sitten tapahtui? kysyi puheenjohtaja edelleen. Tulin kotiin, jatkoi Maslova jo vähän rohkeammin ja vaan puheenjohtajaan katsellen: annoin rahat emännälle ja panin maata.
Päivän Sana
Muut Etsivät