Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän muisti tämän, ja hänen tuli sääli itseänsä, ja luullen ettei kukaan enää kuulisi, hän rupesi itkemään ja itki niinkuin lapset voihkien ja nenäänsä puhisten ja niellen suolaisia kyyneleitä. Käy sääliksi häntä, sanoi Maslova. Tietysti käy, mutta mitäs tuppaa.
Taavetti on kipeänä kuolemaisillaan, tuppaa ulos, että me saamme rynnistää hänen kanssaan hengen edestä." "Ai! Taavetti! Voi minua!" "Mitä sinä, Leena, puhut?" "Minä vaan sanoin, että on onnetonta, jos hän kuo "Kuolee, kuka? Säikähditkö, pelästyitkö sinä?" "Mene nyt sisälle, Leena, ja rauhoitu ja tule sisään, Liisa."
Eläkä mene enää minnekään, ei pääse, siinä sitä ollaan, turkane sentään! Hän käänteli nakkia ja tirkisteli sen sisälle ja taas käänteli. Mihinkäs siitä pääsit! Et mihinkään! Niin se on, herra kauppias, ajatukset eivät tahdo antaa yöllä rauhaa; meinaan: tuppaa funderamaan liiaksi. Ja Kinturi aikoi lopullisesti jättää leikkisyyden välit. Hänen nenänvarttansa kutkutti ja silmät vettyivät.
Hän pidätti siinä taaskin itselleen viimeisen sanansa kunnon kaveri Kurusta. Tuppaa tulemaan väkisinkin taikauskoiseksi näissä tämmöisissä. Jos hyvinkin ehkä, kun ei muuten saa, saisi silloin, kun tekee lupauksen, pyhittää saatavan lohen jollekin toiselle. Ja minä olen kuin olenkin sen jälkeen silloin tällöin mennyt ongelle toisen onnella, kun olen epäillyt omaani.
Kuitenkin nyt me jo voimme päästä sisään itse saliinkin, kun koko joukko matruusia ja naisia, joista emme tahdo tarkemmin kertoa, mikä nauraen mikä itkien tuppaa ulos. Me olemme keskinkertaisessa salissa, joka ennen silmin nähtävästi on ollut tanssihuoneena.
Adelsvärdissä heräsi suuttumusta. Se Felldner tuppaa aina opettamaan aina viskellen niin mielellään henkevyyksiä! Henkevyys tekee sydämen autioksi. Ja sittenkin Felldnerillä oli suuri, lämmin sydän. Paatuneisuus oli vain kotelo, jonne hän välistä piiloutui. Niin laaja tuntemus "sairaan" naisellisuuden alalla kuinka helposti se saattoikin näyttää väärin!
Jos minun tulee jollekulle pari sanaa sanoa, niin siihen tuppaa jo kolme, neljä eri kieltä sotkemaan sanottavaani ja lopuksi sittenkin tulee suomalainen »perk...» Puuh! kuinka kuuma! Aurinko nousee yhä korkeammas, se polttaa yhä tulisemmin. Koko väritys luonnossakin on aivan kuin päivän ja hiekkapölyn polttama.
Se syöksee esiin piilostaan, tarkastaa, tuppaa nokallaan, avaa kitansa ja nielee, tai sulkee suunsa ja hylkää, tehden hännällään ylenkatseellisen, ylpeän tempun, joka usein käy lankeemuksen edellä, sillä tuon tuostakin sattuu, että häntä iskee koukkuun ja pahankurinen saa perä edellä pärskytellä maihin. Sääli pienokaista, mutta kuka käski marjan olla niin makean.
Pyöreät sorakivet sinkoilivat rusthollarin jaloissa ja kuuma tomu pölysi päivänpaahteisella tiellä, kun hän asteli alamäkeä, kyynärän pituinen varjo perässään. Herruus tuppaa ruumiiseen kuin pakkanen raajakenkiin, sanoi Kinturi toisille. Ja todella tuli isäntä voitonvarmana, uusi mahti rungossansa. Ajahan sinä nyt ensin, sanoi hän sepälle.
Tupaan tullessa tulijat: Terve tuppaa tultu Ennen nähtyä majaa Eletty rahvaassa! Varpaat alas valuvat Kynnet kylmettyvät, Nyt oli utunen ilma Juoksi räntä rästähistä Puissa viitta viisin varsin Kauhtana kaheksin varsin Kussikasta kultaherneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät