United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä se kuolema ollut kaunis. Täällä olen nyt ollut viimeistä kertaa! kuiskasi Adelsvärdissä sisällinen ääni. Hän pakeni joitakin portaita alas joutui pihalle tapasi ahtaan raon ja pääsi kapealle kujalle. Yötä ja kuolemaa pakoon. Varhain aamunkoitteessa hän juoksi kuin vainottuna pitkin kanavien reunoja, poikki siltojen, läpi katusolien. Hän ei nähnyt mitään eikä ketään.
Adelsvärdissä heräsi suuttumusta. Se Felldner tuppaa aina opettamaan aina viskellen niin mielellään henkevyyksiä! Henkevyys tekee sydämen autioksi. Ja sittenkin Felldnerillä oli suuri, lämmin sydän. Paatuneisuus oli vain kotelo, jonne hän välistä piiloutui. Niin laaja tuntemus "sairaan" naisellisuuden alalla kuinka helposti se saattoikin näyttää väärin!
Maidonsinisten Murano-lamppujen kynttilät olivat jo palaneet melkein loppuun. Viimeisten hiilten hehku leijaili uunissa varjomaisesti. Raukeat silmät olivat tummenneet, ja niissä oli jokin samea ilme, ikäänkuin ne vaanisivat. Se herätti Adelsvärdissä hiukan levottomuutta. Nyt on parasta lähteä! tuumi hän mutta jäi seisomaan uunin eteen luonnoskirja kädessä.
Sitten painoi aurinko silmäluomensa äkkiä umpeen; ilma pimeni; käärö kiedottiin jälleen ja kannettiin pois. Adelsvärdissä heräsi vastenmielisyyttä, harmia. Näin oli rauha täällä taas häiriintynyt. Hänestä tuntui, kuin luostarin puutarha olisi joutunut hieman naurettavaan, rumaan, sairaloiseen valoon elämän auttamattomaan viheliäisyyteen. Hän ei enää koskaan viitsisi tulla tänne.