Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mutta kun ois heti alle jo Troian korkean muurin ehtinyt, silloin Zeus, isä ihmisien, jumalainkin, laskeutui laell' istumahan puropursuvan Idan, ylhäst' astuen taivaastaan, kädess' iskevä leimaus; sai sanan viedäkseen hält' Iris hohtavasiipi: "Iris, Hektorin luo heti riennä ja tää sana saata: kons' Agamemnon käy, sotalaumain pää, yhä vielä kamppailuss' etumaisena päin rivit ruhtoen, silloin itse hän väistyköhön, mut torjumahan vihamiestä 189 käskeköhön väen muun sodan temmellyksehen tuimaan; mutta kun keihäs käy tai nuoli ja Atreun poika rientää vaunuilleen, väen Hektor saava on multa surmata, kunnes on tullut luo lujateljojen laivain, kunnes päiväkin laskeutuu, maat yö pyhä peittää."
Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan. Vaan menen sinne nyt, että jo lapseni nään mä ja kuulen, huoli mi häll' on, vaikka on kaukana kamppaelusta." Virkkoi noin sekä lähti jo luolastaan. Kera muutkin itkien seurasivat; avotieksipä aukeni aalto.
Vaan Telamonin aaluvan kanss' oli suuri ja uljas kumppaniseura, mi kannattain piti kilpeä hälle, kons' oli hiestyminen sekä uupumus hervata polvet.
Näin ollen tuntuu siltä, kuin elegian esitys tässä kohden edustaisi alkuperäisempää kantaa kuin eepoksen, huolimatta siitä että elegiarunous yleensä astuu näkyviimme myöhemmin kuin eepillinen. Kons' oli yllä tuo kovan onnen yö = eilisiltana. Ks. Il. Skamandros saa alkunsa kaukana Troiasta Īdan vuoristossa olevista lähteistä.
Noinpa he toisilleen nyt haasteli riemuavassa taisteloinnossaan, jota mieleen toi ikivalta. Vaan jo akhaijeja muitakin maan järisyttäjä kiihti, 83 joukkoa taampana henkäävää liki laivoja seisoin. Jänteret herpaissut oli uupumus heilt' ylen raskas, vallannut hätä mielen, kons' yli mahtavan muurin tulvivan huomasivat luvutonten iliolaisten.
Konsa päivän purppurliekit väikkyy, Tenhoten meit', usvat kultaa läikkyy, Kukka tenhoo piillen umpussaan; Vaan kun päivän armas leimu vaipuu, Multaa kultaamasta hohde haipuu, Silloin tähditelty taivas loistaa Katoomattomalla kaunollaan. Niin, kons' elon ilta hämärtääpi, Sielun taakse maiset murheet jääpi, Ja sen taivas kirkas aukenee; Käykö raskaaks' jättää elon päivää?
Maan järisyttäjä hankoineen edell' itsepä riensi viskoen kuohuihin koko muurin pohjia myöten, roukkiot hirtten, paatten, akhaijein työt ani-työläät; hiekan peittoon hiertäen taas tasatantereheksi Hellesponton virtavan veen teki rantamat pitkät, kons' oli murskana muuri; ja uomiins' ohjasi sitten virrat vierimähän taas ennalleen vesin armain.
ILVO. Yhteistäkö sun älysi, Sepontaitosi? ILMARI. Yritän Kaikki keinoni jaella Voitoiksi tuhatluvuille. Niin ja'amme lähdevettä, Joka pulppuaa pihalla Ympäri tuhanten juoda. Ethän tiedä, kons' on silmä Täältä kuiva, tuolta täysi, Tätä on sulla, toista muilla.
Noin hänen virkkaissaan tuli loppu ja kuolema tumma. 361 Hadeen kartanohon jäsenistä jo karkkosi sielu surren sankaritöilt' elon nuoren erkanemistaan. Kaatunehellepa virkkoi näin viel' aimo Akhilleus: "Kuollos vain! Oma kohdatkoon mua kohtalo sitten, kons' on säätävä Zeus sen mulle ja muut ikivallat."
Mä sanoin: kevät tulee, Maa uuden puvun saa, Mun silloin mieli muuttuu, Ja huoli karkajaa; Ja kevät tuil ja kesä, Mä vaan jäin onnellen'. Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen? En lemmi ninkuin ennen Suloista seutuain; Mitä kirkkaammaks' käy päivä, Mä synkemmäks' käyn vain. Kons' saan ma rauhan jälleen Ja mielen iloisen? Mä mitä mielin, tahdon, Mä mitä aattelen?
Päivän Sana
Muut Etsivät