Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Niinkuin siivekkäät, monikirjavat lintujen liudat, hanhien, kurkien, joutsenien myös kaartuvakaulain, 460 niityll' Aasian, missä Kaystrios kaukana virtaa, siukovat sinne ja tänne ja liitävät lentimin ylväin, kirkuen laskeuvat havinalla, ja raikuvi niitty: niin monet laumat tulvi Skamandron tanterehelle laivain luota ja myös majasuojain, soi vavisuttain maa, kumu kuului, kons' yli valjakot kulki ja miehet.
Saapua sankarimainein suo taas laivojen luokse, tehty kun uljas on työ, jota muistavat iliolaiset!" Turvasi myös sotaärjyinen Diomedes Atheneen: "Zeun tytär, voimin voittamaton, nyt myös mua kuullos! Käy kera mun, kuin kanss' olit taattoni, Tydeun kuulun, kons' oli kerta hän airut akhaijein laittama Thebeen.
Innokkaasti he pyys avuks urhoja kuuluja suomaan; pyyntöön suostuttiin, avuks aiottiin urot antaa; mutta sen estikin Zeus, pani ilmenemään pahat enteet Kons' oli menneet siis urot tietään, joutunut vastaan korkeakaislainen jo Asopos, heinäväranta, viejänä viestin akhaijit taas pani Tydeun käymään kadmeijein tykö; niinpä hän lähti ja kohtasi monta luon' Eteokleen voimakkaan pitojoukkona heitä.
Ja tuostapa neitosen rintahan On syttynyt outo mieli, Povensa kuulevi huokaavan, Mut kertoa voi ei kieli; Hän kuohujen keskehen istuksen, Siin' ainakin Vilhoa vuotellen. Niin Vilhon venhe nyt kiiruhtaa Kuin Pohjolan vankin myrsky, Se kons' on aaltojen harjalla, Kons' yltäki käypi hyrsky; Mut itse perässä hän pelvott' on, Vaan Annasen poski on ruusuton.
Kuin lempeä Kärsivä muotosi sitä näkyä En voi oi, en voi kons' unhottaa En päivän pimennystä kauheaa, Maanjäristystä, koska valkeus Silmies sammui mikä kauhistus! Kuin veren ääni maasta nouseva Jumalan luokse vastaan minua! Haudattu ruumis kovaan kallioon Kätketty sotilaitten vartioon, Sinetillämme kiven lukiten. Turhaan!
Viisi vuotta lienee aikaa siitä, Milloin kunnon leipää majassamme, Oottaa saanee vielä toiset viisi, Kons' ei kuulu aikain parannusta. " "Ethän", lausui isä, "tuskittele Vaikka antaa meille ruoskaa Luoja! Etkö tunne miten hyvää tahtoo Lapsellensa lempeä vanhus aina, Vaikka joskus täytyy vitsan kanssa Karkotella lapsen itsekkyyttä! Etkö muista, miten hartahasti Vitsan jälkeen halaan lapsiani!
Kons' oli kaivannost' yli käyty, he paikkahan istui, kuss' ei tanterehell' ylt'ympäri kaattuja ollut, siihen, mist' oli pois raju Hektor kääntynyt jälleen surmaamasta akhaijeja, kons' yö ylle jo ehti; sinnepä istuivat pitämään nyt neuvoa piiriin. Ensiks alkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Ystävät, eiköpä miest' ole, jonk' oma urhea mieli käymään käskisi nyt tykö Troian rohkean joukon?
Siihen kätkihe taa havulehväin, muuttihe hahmoon 289 kiljuvan tunturilinnun tuon, nimiään joka khalkis kielell' on jumalain, mutt' ihmisienpä kymindis. Vaan ylös Here riensi jo Gargaronille, mi korkein Idan on huippu; ja Zeus hänet, pilviennostaja, keksi. Sattui silmä, ja lempi jo pauloi selkeän mielen, kuin kons' ensimmäistä he kertaa lempien yhtyi varkain vanhemmilt' aviollisen vuotehen auvoon.
Konsa kukko kerran lauloi, Lauloi kerran, lauloi toisen, Silloin aika nosta nuoren, Hetki haikia havata. Kons' ei kukko laulakana, Ei äännä isännän lintu; Piä kuuta kukkonasi, Otavaista oppinasi.
Kons' oli kumpu jo luotu, he lähtivät taas sekä sitten suuriin, kuuluihin surujuhliin atrian ääreen kertyivät Priamon jumalaisen valtiaslinnaan. Noin jalot vietettiin hevonsuistajan Hektorin peijaat. ILIAAN SELITYKSI
Päivän Sana
Muut Etsivät