Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kansa kaaressa meneepi, Veden rantahan radissa, Puolehen Meren Punaisen Jalon neuvosta Jumalan. Kurja kuuleepi kuningas Meren estävän menosta; Kohta kulkeepi perässä, Näitä viskoen vihassa: »Joko nyt joukko päästetähän, Orjat onneksi pakenit? Kukas muureja kutoopi, Kuka vallit valmistaapi?» Kohtapa joutuvat kokohon Miehet miekasta parahat: »Jällen tuokamme takaisin, Orjat työhön ottakamme!»
Toisen kerran lihan puutteessa oli soman keinon Ryöni keksinyt, lihaa kylliksi sekä itsellensä että muille saada. Tiettyänsä vesilintuin ahnaita sianlihalle olevan, sitoi pienen palasen sitä pitkän pikinuoran päähän, niin rannalta ulommaksi viskoen. Heti tuli yksi linnuista ja söi lihan.
Itse käveli kapteeni vähän kalpeana, vähän värähdellen kuin kuumeesta, mutta muuten tyynenä edestakaisin komentosillalla kojuunsa ja jälleen ulos, viskoen käskyjä lyhyesti ja jyrkästi pitkin laivan kantta, mutta edes katsahtamattakaan veneihin.
Maan järisyttäjä hankoineen edell' itsepä riensi viskoen kuohuihin koko muurin pohjia myöten, roukkiot hirtten, paatten, akhaijein työt ani-työläät; hiekan peittoon hiertäen taas tasatantereheksi Hellesponton virtavan veen teki rantamat pitkät, kons' oli murskana muuri; ja uomiins' ohjasi sitten virrat vierimähän taas ennalleen vesin armain.
Pidättimet, jotka nyt ovat aivan heikot, lankevat räiskynällä alas, ja yhä lisääntyvällä vauhdilla juoksee tuo sorea kummitus, ihmiskäden jalo työ, tyyneen veteen. Ja se siitä ikään kuin mielipahoissa, työntää, meren tapasena vaahtoen uutta laivaa vastaan, viskoen raivona aaltoja rannalle.
Kuin meren kuohuttaa kalarikkaan riehuvin puuskin länsi ja pohjoinen, rajut tuulet Thrakian rantain, äkkiä yllättäin, heti kohtapa korkea hyöky mustana vyörähtää, leväluokoja viskoen rantaan: rauhaton noin hätä raasti akhaijein mieltä ja rintaa.
Juoksujalkaa porhalsi hän alas rappusista. Ensin hän aikoi mennä portin kautta, mutta sitte päättikin koettaa, pääsisikö hän porraslautaa myöten ensin vauhtia juosten hyppäämään aidan yli. Se ei onnistunut, vaikka hän koetti kahdesti. Siksipä hän avasikin portin, meni siitä, sulki portin ja lähti iloisesti astelemaan, viskoen pikkuista läkkituoppiaan kuten palloa.
Näin hänen kertoissaan jopa korska Mariiakin päätyi kuuntelemaan, ja hän ensin hämmästyi imehdellen, kuin olis silmissään ihan uuden maailman nähnyt. Viel' isosesti hän naurahtaa toki, huoleti päätään viskoen, illan ja toisen, kun parissamme hän kauan haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa hän tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui. Vihdoin oikut ne lähtivät.
"Sinun inhoittava kielesi on saanut aikaan kaiken tämän." "No mutta, kyllä minä siinpaikass', siinpaikass'..." alkoi Souvenir änkyttää ja löpertää, viskoen kyynärpäitään taaksepäin. "Siinpaikass', siinpaikass'! Kyliä minä tunnen sinun siinpaikkasi!" puhui äitini nuhdellen ja käski hänen mennä ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät