Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Komeaa ryhtiään näyttelee Kukkelman vallinsa harjalla... Silloin tällöin hän luo ikkunaan välkkyviä ja hymyileviä silmäyksiä. Nyt taas ikkuna aukeaa: tyttö on siinä! Nyt se on siinä taas. Mutta ei katsahda Sakrikseen. Sakris huokaa... Alkaa hyräillä ääneensä, tahallaan.
Mutta pianpa alkoi Maija Liisa taas hyvin ilkeästi yskiä ja katsahteli kahvipannuun. Anna Liisa kävi yhä murheellisemmaksi, ja alkoi jo muistella virttä. Kun nyt Maija Liisa taas rykäsi, ehdotti Ihalaisen emäntä: »Veisattaisiin tuossa kahvin asemesta vaikka virsi lämpimiksemme!» Pitkään aikaan ei Maija Liisa vastannut. Suruissaan alkoi Anna Liisa silloin hyräillä virttä. Se vaikutti Maija Liisaan.
Eläydyn sellaiseen haaveitten maailmaan, että tähden tuike tekee minut surulliseksi ja saatan, katsellessani kipunain lentoa savupiipusta, hyräillä alakuloisia kansanlauluja, semmoisia kuin: En voi sua unhottaa poies vaikken ikänän' sua saa j.n.e. Ymmärrän kyllä tämän mielettömäksi ja hassuksi, mutta en henno kuitenkaan pakottaa itseäni pääsemään tästä mielentilastani.
Vanhapiika ei tarvinnut myynäilemisen aikaa, hän oli saanut kyllin myynäillä, eli toisin sanoen hyräillä vanhanpiian ikävätä. Ensi viikolla hän kävi jo Hemmolassa rukin sijaa katsomassa ja antoi ensi kerran käydessään omintakeisia neuvoja taloudenhoitajille.
Hän koetti tuon tuostakin reipastuttaa itseänsä ja hyräillä jotakin sävelen pätkää; mutta hän vaipui jälleen synkkään alakuloisuuteen, ja tämä pisti vielä enemmän silmään, koska kallellaan oleva hattu ja silmiin asti ylös vedetty paidankaulus pilkallisesti sitä vastustivat. Me menimme tätini luo ennemmin, kuin minun luokseni, koska Dora ei ollut terve.
Mutta tahdonpa hänelle näyttää, että tuomarin säkki on pohjaton". Silloin tuli hänelle jälleen tuo kamala, salainen pakko, ja mielipuolen tavalla täytyi hänen itsekseen hyräillä: "Ja kun mun kuoli vaimoni, Hän pantihin oljillen. Mun itkeä pitäis kyllä, Mut olenkin iloinen!"
Rannalla näet oli leikittelemässä; siinä oli äitikin, heiniä haravoimassa: niin tuossapa kuulee äiti äkkiä, niin kuin kuka kuplia veteen pulpautteleisi, katsoo, niin ei näy enää muuta kuin Vilho pojan lakki veden päällä. Siitä, näetsen, asti ei ole Leenankaan laita aivan oikea: usein tulee hän samalle rannalle, missä poika hukkui; siihen laskeutuu maahan ja alkaa laulaa hyräillä.
Tähän loppuivat kuitenkin hänen synkät mietteensä, sillä eräs tuttu herra ilmestyi äkkiä hänen eteensä ja pyysi häntä tanssiin. Lisbetin kasvot saivat heti toisen ilmeen; säteilevin silmin merkitsi hän ensimäisen valssin ja alkoi hyppiä ja hyräillä ihastuksesta.
Vähäsen hän kuitenkin sitä kääntää, niin vähäsen, että vaan parahiksi saattaa sanoa hyvin kuivalla ja välinpitämättömällä äänellä: "ka, hyvää päivää sinäkö sitä oletkin, minä luulin että kuka se oli". Sitten hän kääntää taas päänsä pois ja alkaa hyräillä itsekseen.
Vähän hän kuitenkin sitä kääntää, niin vähän, että vain parahiksi saattaa sanoa hyvin kuivalla ja välinpitämättömällä äänellä: Ka, hyvää päivää sinäkö se oletkin, minä luulin, että kuka se on. Sitten hän kääntää päänsä pois ja alkaa taas hyräillä itsekseen. Päivää, päivää! vastaa Kalle, mutta pelailee vain sillä välin vielä koiran kanssa. Vahti seh! anna vieraan olla rauhassa!
Päivän Sana
Muut Etsivät