Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Näin kelloseppä Faller kertoi, ja hänen raikas äänensä usein liikuttavasti vapisi. Vaan ei muutkaan olleet nuorta Lentsiä kiittämättä. Pröbler vakuutti Lentsin olevan ainoan koko paikkakunnassa, joka ymmärsi vähän enemmän, kuin vanhastaan oli totuttu ymmärtämään.
Ei, rakas ystävä; ei se ole unta, vastasi vanha rouva. Se on todellakin meidän poikamme säveltämä laulu. Muistatko, kuinka ylpeitä mc olimme siitä? Me toivoimme hänestä niin paljon, eikö niin? Hän oli niin lahjakas kaikin tavoin. Ralph raukka! Kuinka ne palajavatkaan kaikki, nuo entiset muistot, Volumnia! kuiskasi kelloseppä. Tuntuu kuin kaikki tuo tapahtuisi nyt juuri.
Päinvastoin, virkkoi kelloseppä, sytyttäen piippuansa; meidän on hauska pitää teitä luonamme: emme me kovin onnellisia olleet ennen teidän tuloannekaan. Teidän ilmaantumisenne oli varsin mieluista meille.
Me tahdomme auttaa teitä, Mark Weston, huusi vanha rouva. Tulkaa meille! Tuuli ja sade vastasivat; viuluniekka ei vastannut. Kukapa tällaisessa myrskyssä mitään kuulee! sanoi kelloseppä. Turha on huudella häntä. Vastenmielisesti he sulkivat oven ja palasivat kyökkiin. He sytyttivät lampun ja asettivat sen akkunaan.
Huoneessa vallitsi hiljaisuus; ei kuulunut muuta kuin emännän puikkojen kilkauksia ja valkean ääressä istuvan mustan kissan kehräilyä. Vihdoin putosi kellosepältä joku työkalu. Musta kissa hyökkäsi sen kimppuun ja alkoi kiidätellä sitä pitkin permantoa. Hitto vieköön tuon kasin! murahti kelloseppä.
Lienee hän kuullut kylänväen huutavan: "pane joutuun, pane joutuun, viulumies!" sillä tahti kiihtyi kiihtymistään eikä näyttänyt yhtään väsyttävän häntä. Mutta nyt ne kuolivat pois, nuo iloiset sävelet, ja niiden sijaan tuli vieno laulu, sellainen, joka jää kuulijan mieleen. Viulu lauloi ja vaikeroi ja vaikeroi jälleen. Kelloseppä hätkähti ja tuijotti eteensä.
Kelloseppä seisoi muutaman askeleen päässä, kädet lujasti ristissä rinnalla. Hänen kasvoissansa eli, niinkuin elää sen miehen kasvoissa, joka on tekemäisillään päätöstänsä ja koettaa saada selville jonkun salaisuuden. Mikäs teidän on kumpaisenkin? kysäisi viuluniekka hermostuneesti. Olenko minä tehnyt jotain pahoinpuolin? Olenko sanonut jotain, mikä loukkaa teidän tunteitanne?
Sanat pyrkivät takertumaan hänen kielellensä. Minä myönnän sen, sanoi vanha rouva hetkisen kuluttua; saat pitää kellon omanasi. Kiitos, virkkoi kelloseppä lämmöllä: se oli jalosti tehty.
Meillä ei ole kovinkaan paljoa syytä olla ylpeitä jälkeisestämme, Volumnia, sanoi kelloseppä katkeruudella. Hän on hyvinkin lupaavan näköinen tuossa kuvassa; eikös ole? Mutta vähiinpä se hänen elämänsä työ supistui. Hän katseli elämää hienon maailman silmillä, mutta eipä liene kovinkaan hienon maailman tapaista kuolla juopuneitten mellakassa. Tuoss' on.
Maksoipa elää näin kauan, että sai nähdä hänet tuollaisena: sysättynä pois joka kodista. Vieraan pää vaipui alas. Hän koetti puhua, mutta sanoja ei tullut hänen kielellensä. Menkää! sanoi kelloseppä, käyden tylysti hänen olkapäähänsä ja osoittaen ovea. Täällä ei ole levonsijaa teille. Vieras otti viulunsa ja käyränsä ja vehreän säkin ja hiipi ovelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät