United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Siitä ei sentään pahemmin säikähdytty, eihän siitä ollut vielä pitkä aika kulunut, kun he täällä olivat olleet. Siihen oli jo totuttu. Kaikeksi onnettomuudeksi toteutui tuo uutinen jo Helmikuussa. Silloin kutsuttiin sotaan kaikki sotilaat. Paavola oli rustholli. Sieltäkin lähti ratsumies isänmaata varjelemaan. Mutta sodan aikana ei piisannutkaan yksi mies sotatoimiin.

Auttakaa minut ylös, konnat! komensi hän. Mutta miehet olivat piiskan käyttämisestä hiukan närkästyneet... Parasta, kun huppuroit siinä siksi, kunnes sydämesi lauhtuu. Ne ovat nämä tämmöiset aseita, joita täällä ei ole totuttu tottelemaan. Täällä meidän puolessa ei päästä kulkemaan kuin hyvällä puheella ja kauniilla käytöksellä.

Heistä ei ole juuri totuttu sanomaan, että he ovat »itsenäisiä», vielä vähemmän »emansipeerattuja», mutta »heränneiden» nimellä heitä kenties vähän tunnetaan. Aikanaan olisi heitä kuitenkin voinut sanoa sekä itsenäisiksi että emansipeeratuiksikin, jos niitä nimiä olisi siihen aikaan tunnettu.

On totuttu häntä kunnioittamaan arvon takia ja se pidettäisiin päätettynä, ettei mitään kunnioitusta olisi jälellä, jos tämäkin lankeaisi pois. Tämä kurjuus tekee kansan suosion niin epävarmaksi ja niin vähä-arvoisaksi, samassa kuin se tekee kansan tahdottomaksi koneeksi sille, jolla on valtaa ja viisautta kylläksi, käyttääksensä sen voimaa siten, että se sortaa itse itsensä.

Meillä on kauan totuttu puhumaan Juhani Ahosta jo aikaa sitten kypsyvänä ja valmiina, oman Parnassonsa saavuttaneena, jonka uusia tuotteita voi odottaa siinä turvallisessa tiedossa, etteivät ne ole entisiään huonompia. Uudella teoksellaan on kirjailija osoittanut, ettei hänen kehityksensä ollenkaan ole pysähtynyt, että hänessä tapahtuu jatkuva taiteellinen nousu.

Keskustellessani erään isännän kanssa tulin lausuneeksi ihmettelyni siitä erinomaisesta ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, jota täällä osotettiin tuiki tuntemattomalle ja arvelin, ett'eikö sentään ole rasittavaa kyyditä ja ruokkia niin lukuisia vieraita ilman kysymystäkään korvauksesta. »Me ollahan siihen totuttu.

Kuin Pileaamin aasi. Ja niin me istuimme rekeen. Talon isäntä hymyili, Matti hymyili, provasti seisoi koulurakennuksen rappusilla ja hymyili, kylän lapset seisoivat ympärillämme ja hymyilivät, sanalla sanoen, koko maailma hymyili, taisipa Kailukin hymyillä, poikkeuksena olin kuitenkin minä, sillä minä en hymyillyt, vaan häpesin, sillä paikkakunnalla ei oltu totuttu härillä ajamaan.

BLOM. Vaan eikö ollut hirveän vaikeata jättää tuo vanha, totuttu tapa? Totta puhuakseni, tuntui se jotensakin vaikealta, setä hyvä. BLOM. Sen hyvin arvaan, poika parka! VILHO. Mutta siinä ei mikään auttanut; kuinka olisin muussa tapauksessa rohjennutkaan Maria kosia? BLOM. Vaan millä tavalla siitä kuitenkin saatoit luopua? Kerroppa tuo minulle! VILHO. Varsin yksinkertaisesti.

Siihen oltiin jo ennestään totuttu, eikä se niin suuresti mieliä kuohuttanutkaan, sillä mitäpä muuta sille voi tehdä kuin surkutella noita maa-raukkoja ja niiden asukkaita.

Vihkiminen toimitettiin pienen tuttavapiirin läsnäollessa morsiamen kotona ja se tapahtui aivan säännöllisessä järjestyksessä. Sulhanen näytti olevan jotenkin totinen, mutta siihen oli jo totuttu, kun hän koko kihlausaikansa oli osoittanut vakavaa miehuullista käytöstä.