Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Minä koettelen juuri sulhaispukuani; pidä sinä luutnantinvaltakirja, ystäväni, pidä se omanasi. Ja hän antoi sen d'Artagnan'ille takaisin. Nuori mies meni Aramiksen luokse. Hän tapasi hänet polvillaan rukoustuolin edessä, otsa painettuna rukouskirjaa vasten. Hän kertoi kardinaalin ja hänen välisen keskustelun ja otti kolmannen kerran valtakirjan taskustansa.
Towiin aikaan ei hän kyennyt puhumaan luotuista sanaa, sillä tunsipa hänkin jotakin salanneensa. "Miksi et, ystäwäni, tätä heti minulle sanonut?" sanoi hän wiimein. "Mitäpä siitä olisi ollut hywää? Asia on sitä laatua, ett'ei sitä woinut jakaa parhaimpienkaan ystäwien kesken. Minä tyydyn nyt aiwan hywin siihen, että hän on sinun omanasi; sinä yksin ansaitsit hänet saada, eikä kukaan muu.
Emme saa hätäillä SYLVI. Mutta olenhan minä sinun omasi kumminkin? Eikö niin, Viktor? VIKTOR. Olet, sinä olet minun omani. Minä otan sinut väkisin, ellei muu auta. SYLVI. Kuinka tämä tuntuu suloiselta, Viktor. Ja kuinka äärettömän onnellisiksi me tulemme! Kokonaan sinun omanasi sinun luonasi, uudessa yhteisessä kodissa oh, minua ihan huimaa, kun sitä kuvittelen.
Hän oli vielä kylliksi rohkea pitääksensä noiden vakavien silmien edessä salaperäistä arvoitustansa leikkikalunaan! "Järjellinen selitys on siis, että olet löytänyt sen, vaikka en voi aavistaa, mistä", lausui herra Claudius silminnähtävästi pahoillansa hänen röyhkeästä leikkipuheestansa. "Minä en enää huoli urkkia salaisuuttasi pidä se omanasi.
"En minä suinkaan aio levittää sinun salaisuuksiasi", vastasi kreivitär lyhyesti ja jääkylmästi, "mutta jos se on salaisuus, olisit mielestäni tehnyt viisaimmin ja hienotunteisemmin, jos olisit toistaiseksi säilyttänyt sen omanasi." Tämän sanottuaan nousi hän, meni ikkunan luo ja asettui selin Gabrielleen. Nuoren tytön mieli tuli vielä raskaammaksi.
Sanat pyrkivät takertumaan hänen kielellensä. Minä myönnän sen, sanoi vanha rouva hetkisen kuluttua; saat pitää kellon omanasi. Kiitos, virkkoi kelloseppä lämmöllä: se oli jalosti tehty.
Hakkilan Matti katseli kenkäinsä nokkia eikä virkkanut mitään, mutta Katri otti päästään silkkihuivin, antoi sen Iidalle ja sanoi: "pane lapsi kulta edes tuo päähäsi, kun muutenkin olet niin huonossa pukimessa, vaikka on ripille meno; ja tästä lähin saat sen pitääkin omanasi, sillä mitä minä, vanha ihminen, enää silkillä tekisin."
Mutta poikapa tulikin, toi rahat ja pyysi pientä ropoa. Ruhtinas sanoi: "Sinä lienet kunnon poika. Miksi et pitänyt kultarahaa omanasi?" "Siksi ett'en ole mikään varas", sanoi poika; "äitini ei myöskään varasta, vaan näkee mieluummin nälkää."
RODRIGO. Vait! Mitä puhut! Kovin se mua loukkaa, Jos, Jago, sua, jok' omanasi käytät Mun kukkarotani, noin kohdellaan. JAGO. Mut, hitto vieköön, ettehän mut kuule! Jos tuommoista ma koskaan uneksinkaan, Niin kammokaa mua. RODRIGO. Kerroithan sa mulle Vihaavas häntä. JAGO. Jos en sitä tee, Niin inhokaa mua.
Muistaos siis, että jos pidät luonnostaan epävapaita asioita tai oloja vapaina, jos vierasta omanasi, joudut vaikeuksiin, huoliin ja levottomuuteen, moitit Jumalaa ja ihmisiä; mutta jos katsot omaksesi vain sen, mikä on sinun ja pidät vieraana sen, mikä todella on vierasta, niin ei sinua kukaan koskaan mihinkään pakoita, ei kukaan sinua estä, et syytä etkä moiti ketään, et vastoin tahtoasi tee mitään, ei kukaan sinua vahingoita, ei yksikään ole vihamiehesi, sillä sinun ei tarvitse kärsiä mitään turmiollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät