United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
»En ole rahanahne», Lydon sanoi ylpeänä ja vetäytyi huoneen toiseen päähän. »Mutta en näe Burboa, missä on Burbo? Minun täytyy puhua Burbon kanssa», Klodius huudahti. »Hän on tuolla sisällä», Niger vastasi viitaten vastapäätä olevaan oveen. »Ja missä on Stratonike, se vanha hyväkäs?» Lepidus kysyi. »Mitä? Hän oli juuri täällä ennenkuin te saavuitte.
Tuossa tulee Pompeijin kaikkein kauniimpia, vanhan Diomedeen tytär, rikas Julia», Klodius virkkoi nähdessään erään nuoren, huntupeitteisen naisen kahden orjattaren saattamana lähestyvän kylpylän tiellä. »Ihana Julia, me tervehdimme sinua», Klodius sanoi.
»Ja joka nyt toivoo uudelleen rikastuvansa kansan kautta, Pansa ystäväni,» Glaukus virkkoi. »Aivan niin», Pansa sanoi. »Se tapa on kansaa nylkeä», Glaukus huomautti. »Pansa parka», Lepidus sanoi, »hänellä ei ole koskaan aikaa huvitella. Kiitän taivasta, etten ole edili.» »Ah, Glaukus, kuinka jaksat? iloinen kuten aina?» Klodius huudahti seuraan liittyen.
Kirottu Sallustus uhkaa milloin hyvänsä minut paljastaa, ja jos saadaan selville, että norsunluun alla on lyijyä, niin hyvästi silloin hyvät illalliset ja hyvätuoksuiset kirjeet. Klodius on silloin mennyttä miestä. Hän kääntyi ja näki edessään Arbakeen tummat piirteet. »Terve, jalo Klodius! Anteeksi, että häiritsen, mutta etköhän voisi sanoa minulle, missä Sallustus asuu?»
»Mitä sanot sinä, Glaukus?», Klodius virkkoi. »Hyväksyn kolme yhtä vastaan. »Kymmenen sestertsiaa siis kolmeakymmentä vastaan.» »Niin.» Klodius merkitsi vedon vahatauluunsa. »Anteeksi, jalo suojelijani», Lydon virkkoi matalalla äänellä Glaukukselle, »kuinka paljon arvelet voittajan saavan?» »Kuinka paljon? Ehkä seitsemän sestertsiaa.» »Oletko varma, että se on niin paljo?» »Ainakin niin paljo.
»Onko hän kansalainen vai orja?» Klodius virkkoi. »Kansalainen. Me olemme kaikki kansalaisia täällä», Niger vastasi. »Ojenna käsivartesi, Lydonini!» Lepidus virkkoi tuntijanilmein.
»Hänellä on Vestan mieli, mutta Venuksen vyö.» »Mikä sattuva vertaus», varjo tokaisi. »Ihmettä!» Glaukus huudahti. »Saanko häntä koskaan nähdä?» »Vielä tänä iltana», Klodius sanoi, »mutta emmekö voisi », hän jatkoi ravistellen jälleen noppapussia. »Olen valmis», kohtelias Glaukus vastasi. »Pansa, käännä kasvosi muualle!»
Toistensa ohi pyrkivien ajoneuvojen kellot kilisivät hauskasti korvassa, ja Klodius milloin hymyili, viittilöi, milloin tuttavallisesti puheli, kun vain näki oikein loisteliaat ja oikkukuosiset ajoneuvot. Ja eihän kukaan vetelehtijä Pompeijissa todella ollut niin tunnettu kuin hän. »Mutta kas, Klodius!
»Ah, vanha hyvä Horatius», Sallustus virkkoi osaaottavana, »hän lauloi kyllä hyvin juhlista ja naisista, mutta ei nykyisten laulajiemme veroisesti.» »Esimerkiksi kuolemattoman Fulviuksen lailla», Klodius sanoi. »Kuolemattoman Fulviuksen», varjo toisti.
Berbiks kohotti suojakseen kilpensä, mutta hänen tarkkasilmäinen vastustajansa laskikin äkkiä aseensa ja työnsi sen hänen rintaansa. Berbiks horjahti ja putosi. »Nobilior! Nobilior!» kansa riemuitsi. »Olen hävinnyt kymmenen sestertiaa», Klodius voihkaisi hammasten raosta. »Habet! hän on saanut kylläkseen», Pansa sanoi rauhallisena.