United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Onko tuokin petturi? Onko tuossakin miehessä, joka elintavoiltaan, asultaan, esiintymiseltään on yksinkertainen onko hänessäkin kuten Arbakeessa vakavuus vain aistillisen verhona? Piileekö tuossakin, Vestan hunnun takana rappeutunut pahe?»
Kantotuolien kultaus, valkeat ja kirjavat puvut, sulat, korvarenkaat, jalokivet ja kirveiden terät välkkyivät auringonpaisteessa. Joukko tervehti mahtimiehiä äänekkäillä huudoilla, jotta koko sirkus kaikui. Tuon tuostakin saapui paikalle vielä pieniä pretorianiosastoja. Hiukan myöhemmin tulivat eri temppelien papit, ja heidän perässään kannettiin, liktorien kuuluttamina, Vestan pyhiä neitsyitä.
"Kautta Jupiterin, Apollon, Vestan, Kybelen, Isiksen, Osiriksen, Mitran, Baalin ja kaikkien Itämaiden ja Länsimaiden jumalien rukoilen sinua, herra, luopumaan tuumastasi... Kuule minua..." Samassa hän sentään keskeytti puheensa, sillä hän huomasi, että Vinitiuksen kasvot kävivät kalman kalpeiksi ja hänen silmänsä säkenöivät kuin suden silmäterät.
Pienet somat papittaret varsin viehättävät Vestan neidot, jotka ylläpitävät ikuista tulta metallikupposissa ... ei saa koskaan sammua, ei koskaan sammua ... toinen toistaan somemmat, näppärämmät ... kultaset, kullanmuruset ... he, he, he! Ja hän käännähteli siinä lattialla pilarien välissä ja hymähteli ja astahteli. Kassalta kassalle. Mutta yht'äkkiä kävi hän totiseksi.
Suuremp' arvo, onni, Suurempi suosio on kärpäsellä Kuin Romeolla: se saa kosketella Tuon kalliin käden valkoist' ihmettä Ja ryöstää noilta huulilt' iki-onnen, Jotk', ujoillen kuin Vestan immet, aina Vain punoittavat, luullen synniks muiskun. Sit' ei saa Romeo, hän on maanpaossa. Kärpäinen saa, mun paeta vaan täytyy: Se vapaa on, mut minä maanpaossa. Ja maanpakoa kuolemaks et sano?
Kaksi korukuteisilla päällyksillä varustettua nojatuolia oli molemmin puolin keltamarmorista, Ludvig XV:n tyylistä kamiinia. Keskellä sen reunustaa oleva pöytäkello oli Vestan temppelin muotoinen; ja koko huoneusto haiskahti homeelle, sillä lattia oli matalammalla puutarhaa.
Niin kauan kuin ihmiskunta uskollisesti hoitaa taivaallista tulta, käy kaikki hyvin. Ihmiskunnan sielu on silloin kuin Vestan neitsyt tottelevaisessa viattomuudessaan: Tämä on se paratiisi-tila, josta vanhoissa mytologioissa kerrotaan. Korkeamman minän pyhä tuli valaisee nuorta ihmissukua, joka sisäistä valoansa totellen ei paljoakaan tiedä ulkonaisesta maailmasta.
Empä sure viikon varaa enkä kultani eroo, Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon. Mitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni, Toisen pojan kanssa tulee samanlainen peli. Täm' on likka lihasta, lihasta ja luusta, Semmoisia poikia ma vestän vaikka puusta. Omp' on noita poikia viientoista sorttii; Mont' on viety katsomahan Viaporin porttii.
"Niin on! En ole tullut sitä ajatelleeksi, mutta siinä on asema, jonka kaltaista tähän asti tuskin on nähty maailmassa." Hän vaikeni ja jatkoi hetken perästä: "Lisättäköön vielä, että ylimäinen pappi, joka ei usko jumaliin, ja jumala, joka pilkkaa jumalia samalla ateistina pelkää heitä." "Sen todistaa selvästi tapaus Vestan temppelissä." "On tämä kaunis maailma!"
Vasta kun he tulivat Vinitiuksen talon atriumiin, virkkoi Petronius: "Tiedätkö kuka se oli?" "Eihän vain Rubria?" kysyi Vinitius, kauhistuneena siitä, että vestalittaresta edes ajatteli sellaista. "Ei." "Kuka sitten?" Petronius alensi ääntään. "Vestan tuli on häväisty, sillä Rubria oli Caesarin kanssa. Mutta sinua puhutteli..." Hän jatkoi vieläkin hiljemmin: "Jumalallinen Augusta."