United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja seuraus oli, että kun kuninkaan asunnossa oli lyötävä seinään joku naula tai muutettava joku huonekalu, niin lisättiin aina muistutus: »tuskinpa sitä enää kannattaa tehdä.» Maanpakoa kesti kuitenkin edelleen eikä aikaakaan, ennenkuin kuningattarelle selvisi, että tämä oleskelu muukalaisvilinässä ja mitä erilaisimpain muuttolintujen parissa näytti maailman silmissä sopimattomalta kuninkaalliselle arvokkaisuudelle.
Häntä vaivasi jokapäiväinen aterioitseminen haarukkakynttiläin valossa, juhlapukuisten herrojen ja naisten seurassa, jotka istuivat kaukana toisistansa tuon pitkän ruokapöydän ääressä uskaltamatta syödä tai puhua, ell'ei kuningas ja kuningatar ensin sitä tehnyt, ja nähdä näidenkin muiden pöytävieraiden lailla huokaavan »hoviministerin» ikeen alla, joka taas valvoi sovinnaisuutta sitä ankarammin, mitä kauvemmin maanpakoa kesti.
Hän oli näkevinänsä valtioneuvoston viimeisen istunnon ja ministerien kalpeat ja pelvosta höpertyneet kasvot, kun nämä rukoilivat kuningasta luopumaan... Ja sitten pako keskellä yötä ja talonpoikaisissa valhepuvuissa ylös vuoristoon ... kylät ulvoen kapinallisina ja vapaudesta yhtä juopuneina kuin kaupungitkin ... ilokokkoja kaikilla kukkuloilla... Ja hänen omat hellät kyyneleensä keskellä tätä suurta onnettomuutta, jonka aikana hän vaivoin sai pojallensa illallisen eräästä paimenmajasta vuoristossa ... ja vihdoin se äkkipäätös, johon hän sai kuninkaan suostumaan, nim. että sulkeuduttaisiin vielä hallitsijalle uskolliseen Ragusaan, missä sitten vietettiin kaksi kieltäymyksen ja ahdistuksen kuukautta, kun kaupunkia piiritettiin ja pommitettiin ... nuoren prinssin sairastuminen ... ja nälässä riutuminen ... linnoituksen lopullinen antautuminen ... kolkosti vaikuttava laivaan-nousu äänettömän ja väsyneen väkijoukon katsellessa ... lähtö ranskalaisella laivalla muita kurjuuksia, kolkkoutta ja outoa maanpakoa kohti ... sillä aikaa kuin Illyrian tasavallan ihka uusi ja voittoisa lippu liehui valloitetun kuninkaallisen linnan katolla... Tuileriesin rauniot johdattivat hänen mieleensä kaiken tämän.
Mutta itse teossa ei asia näyttänyt häntä kovinkaan kummastuttavan; häntä ei oikeastansa huvittanut mikään muu kuin kasvikunta. Isänmaa oli hänelle melkein sama kuin Laibachiin jäänyt kasvikokoelma ja maanpakoa Ranskassa edusti hänen uusi kasvionsa. »Mutta onhan arvotonta», huudahti Méraut, »että ... teidän kaltaisenne mies lainaa kätensä noin alhaisiin kujeihin.»
Hauskoina lisinä tähän kuolemaa ja maanpakoa käsittelevien tarinoiden sarjaan, joka semmoisenaan muuten vanhempain mielestä olisi masentanut herkkää lapsen mieltä, sai hän tutustua sellaisiin aiheisiin muinaisen Ranskan iloisten ja kunniakkaiden päivien ajoilta kuin ovat kertomukset »Kanasta ja ruukusta», laulu Vert-Galantista j.n.e.
Siis kun on vaarassa autettava ystävää tai isänmaata, ei tule tiedustella onko tuohon vaaraan antauduttava, sillä jos saat vastauksen, että uhrisi tietää onnettomuutta, on selvä, että ennustetaan kuolemaa tai jonkin ruumiinjäsenen menetystä tai maanpakoa; mutta terve järki sanoo, että vaikka niinkin kävisi, on ystävää ja isänmaata vaarassa autettava.
Kukaan ei näyttänyt toivovan mitään: kaikki olivat he tottuneet pitämään maanpakoa välttämättömänä ja väistämättömänä pahana, jonka toiset kantoivat jalolla alistuvaisuudella, toiset taas lohduttausivat kaikellaisilla hullutuksilla ja lapsellisuuksilla tai vieläkin pahemmalla.