United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli nyt niin hajamielinen, ett'ei hän virkannut sen enempää, vaan nousi ja lähti pois. Pappi jäi katsoa tuijottelemaan hänen peräänsä ja pudistaen päätänsä ajatteli hän itsekseen: siinä ihmisessä asuu monta henkeä.
Helander löi Anteroa olalle. Ja minä sanon, että minä en siihen kysy sinulta lupaa. Ja nyt sinä panet kauluksen pian kaulaasi ja tulet alas. Jaa, niin... Sinähän olet jo hajamielinen kuin mikä vanha rovasti, vaikka et ole vielä kuin virkaatekevä kappalainen. No, ja kuinka te siellä Kontolassa? kysyi Antero. Siinähän menee, sanoi Lauri. Poika saarnaa, ukko hoitaa kansliaa.
Creakle'n pojan päästä selkäsaunan jälkeen ja hänen harmaat silmänsä ulkonevat ja isot ja niin oudolla tavalla vetisen kirkkaat, että ne ynnä hänen hajamielinen käytöksensä, hänen alamaisuutensa tätini suhteen ja hänen lapsellinen ilonsa, kun tämä kiitti häntä, saivat minut epäilemään, että hän oli vähän mielenviassa; vaikka, jos niin oli laita, minua kovasti ihmetytti, kuinka hän oli joutunut tänne.
"Hän makaa." "Mutta minun täytyy päästä sisään!" "Mutta olenhan, hyvä herra, sanonut jo monestikin, että tohtori valvoi koko yön ja tarvitsee sen vuoksi unta." "Mahdotonta, tohtori ei ole koskaan valvonut koko yötä." "Mutta nyt valvoi. Hän on monta aikaa ollut hyvin kummallinen, aina ajatuksissansa ja hajamielinen."
Josko hän on hajamielinen? Sepä kysymys! Kerrankin hän pisti palavan sikarrin housuntaskuunsa eikä huomattu mitään ennenkuin hän valitti kuumuutta ja käry tuntui nenässämme. Vähän ylpeä hän kyllä on nimestään ja sitten hänellä on se omituisuus että hän aina ajattelee ääneen, mutta hauska ukko hän sentään on. Niin niin, saapas nähdä muistaako hän vielä minua, vanha Stobe. Neiti Forslund
Siitä tapauksesta opin koko elämäni ajaksi, etten siitä myöten ole koskaan oudolta ostanut mitään, jos ei ole ollut vieraita miehiä. Kah kuinka ihminen on hajamielinen! Pitihän puhuani ensimmäisestä yöpaikastani kerjuureisulla, ja nyt olen mennyt kaikenni pois aineestani!
"Hyvä tyttöni", sanoi isäni ja asetti minut polvellensa, "minua ilahuttaa, että muitten säälimisestä voit olla menemättä semmoiseen juhlaan. Istuin juuri sinua ajattelemassa ja tein väärin sinua kohtaan sydämmessäni; tuntui minusta, kuin olisivat ajatuksesi tällä viimekuluneella ajalla olleet käännetyt ulospäin, kuin olisit ollut jokseenkin hajamielinen etkä aivan semmoinen kuin ennen.
Tiedäthän, että minun on mahdoton sietää sinun kyyneleitäsi. En minä itke Minä olen päinvastoin oikein iloinen hyvin onnellinen. On vain niin raskasta ajatella että sinä et lainkaan välitä minusta mitä minä tahdon tai toivon TUURE. Enkö minä välitä! Oo, aivan liian paljon! SIIRI. Ja sitten olet sinä ollut niin omituinen ja hajamielinen viime aikoina.
Te näytte niin hajamieliseltä, luutnantti Berndtsson, sanoi Liina eräänä iltapäivänä, kuin vapaaherratar ja neiti olivat jättäneet heidät rauhaan ikkunaloukkoon; tiedättekö, niin olen minäkin, kuin minä ajattelen mitä isä sanoo Helmer'istä; minä tahtoisin mielelläni, että isä pitäisi hänestä, muuten se tekisi minulle pahaa; ... mutta te? minkävuoksi te olette niin hajamielinen?
Hän oli niin hajamielinen ja haaveksiva että olin pistää hänet putkaan... Sinä olet liian kova hänelle, Guro!" Ja kapteeni nyökäytti päätään naurahteleville tytöille. Guro katseli häneen suurin, kirkkain silmin. Mitenkä kapteeni tuostakin tiesi?