United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka kukkivi kaunis maa ja laulavi leivonen ja kuinka pihlaja tuoksuaa sinä vain olet murheinen! Sa oothan umpussa nuoruuden ja rintasi raikas on ja elämä viittovi hymyillen siis olkosi huoleton!
Ja syksyn-synkeä aatos tuo se hiipi mun rintahain: Lie silloin jäässä jo lempes vuo ja tuntehes tuhkaa vain. Sa lemmit säihkyä silmien ja ruusuja poskipään, kun niiden näät sinä kuollehen, kuin käynevi lempes tään?» »Oi, ällös itke mun armahain! mun Ainoni armainen nyt kukkivi lempeä tuoksuttain kuin pihlaja keväinen.
Mut elä myös suutu, jos suuhus satut saamaankin raakilon. Meill' on niin kiire, niin kiire! Emme ehdi me vuottamaan. Maa kukkivi vuodesta vuoteen, meillä yksi on vuosi vaan. Ja yksi on vuodessa kesä. Ikä ihmisen lyhkänen on: päivä yks kun lehteä tekee, jo toinen on marjaton. Sinä tanssit kuin rautalangalla, sua näytellä rahasta voisi, sulta puuttuvi »impressaario» vaan, niin onnesi varma oisi!
Ja Rein, jalo virta, virroista muhkein on meidän, maamme se kestitsee. Sen jalkoja huuhtovi Hollanti uhkein ja Sveitsi sen hapsia hoitelee. Ja laivasto luojan lahja niin vankka ylivoimamme turvaa, ja soutavat tään kaleriorjat, jo tultanee kahlekin rankka pois soutajain jaloista jättämään. Kevät kukkivi. Niityllä vihryt loimi. Vapautta ja luontoa ahmitaan.