United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkä pukunsa ylimalkaan oli englantilaista mallia, tirkisteli kuitenkin Sveitsi ulos hänen koreista liivistä ja väijyi hänen kummallisilla kaistoilla koriotetussa sukassa sekä hopeasoljella varustetussa kengässä. "Muistatteko tätä herraa, miss Marguerite?" kysyi Obenreizer nuorelta neideltä.
Hän on kuin onkin suosinut eräitä seutuja tekemällä niistä ihmisten olinpaikkoja niin ihania, että kaikki muut jäävät niiden rinnalla varjoon. Niihin lempipaikkoihinsa hän on kuin kokoamalla koonnut kaikki, mitä on tiennyt, tehdäkseen suosikkiensa olon ja elämän niin hauskaksi ja mukavaksi kuin mahdollista. Sveitsi on yksi semmoinen Luojan lempimaa.
Tuossa, katso..." Hän ojensi Bubenberg'ille kirjeet. Tämä tarttui niihin, käänteli niitä kuumeesta vapisevin käsin. Diesbach oli hetken uuvuksissa. Sitten, ikäänkuin kirkastettuna rakkaudesta isänmaahan ja kenties kuolemankin lähisyydestä, hän astui askeleen eteenpäin ja lausui: "Lapset, aseisin kaikki! mutta yhteistä vihollista vastaan! Pelastakaa Bern, pelastakaa Sveitsi!
»Rooma on suuri ja kaunis kaupunki. Onko?» »On», myönsi poika niinkuin myönnetään silloin, kun ajatukset ovat muualle kiintyneet. »Sveitsi on kaunista. Siellä on vuoria ja laaksoja ja alppimajoja ja vesiputouksia. Onhan?» »On.» »Parisissa on lasten hyvin hauska. Onko?» »On», myönsi joulukuusen uskollinen tähystäjä.
Sitten kääntyen vuorotellen molempien vastapuolueiden johtajiin: "Kistler, uhatun isänmaan nimeen, heitä ylpeytesi!... Bubenberg, Sveitsi vaatii, että pukeut rautaan eikä samettiin... Eilen vielä saatoit kehoittaa rauhaan ja puolustaa Burgundilaista; tänään se on hän itse, joka kieltää kaiken sovinnon, joka meille julistaa sotaa; sotaa ilman armotta ja säälittä, sotaa viimeiseen hengenvetoon asti... Hän tahtoo meitä sortaa, meitä kukistaa... Hän on niin sanonut, hän on niin kirjoittanut.
"Katsos tuolla; tämä on minusta maa, jota voi vaan unissa nähdä!" Martti ystävä ei nähnyt unta. Maa, johon matkustajamme tulivat, oli Sveitsi. Käykäämme sinne heidän edellänsä. Vapaa, mutta raivokas. Niitä on kaupunkeja, muodoltaan niin peräti omituisia, että näyttää siltä, kuin ne olisivat alusta alkaen yht'äkkiä siihen muotoon valetut. Sellainen on Bern.
Eräs toinen matkustajista huomaa saman ilmiön. Hänen ihastunut huutonsa: "Alpit, Alpit!" selittää meille asian laidan. Alppien lumiharjat näkyvät meille nyt ensi kerran. Ja kuitenkin olemme Alpeilta vielä ehkä noin 18 penikuorman päässä! Mutta juna kiitää yhä etelään päin. Malttamattomina odotamme matkamme päämäärää. V. Sveitsi. Yht'äkkiä tuopi juna meidät Boden-järven rannalle.
"Ystävät", Scharnachthal sanoi, "kauan aikaa on veli Starck'in salaisuus jo minulle ollut tuttu. Hän on viimeinen Winckelried! ... hän se oli Saint-Jacques'in pakolainen!" Tämän nimen kuullessaan veli Starck avasi silmänsä, kohotti päätänsä ja kysyi: "Voitteko minua jälleen kunnioittaa?" "Voimme ja koko Sveitsi myöskin", Bubenberg vastasi.
Silmät maahan kiintyneinä, hän antoi järjestänsä kääreesen kuuluvat eri kappaleet abbatissalle. Tämä sovittaessaan niitä sijoillensa, jatkoi näin puhettansa: "Pidän ylen tärkeänä, että sinä pian ja täydellisesti paranet. Sveitsi tarvitsee sellaisia puolustajia kuin sinä. Mikä on nimesi?" "Herman." "Eikö muuta nimeä?" "Ei tällä haavaa." "Maakuntasi?" "Unterwaldi."
Eräs mies ilmestyi, erakko, pyhimys, Nikolaus von der Flüe, sama, jonka muistoa Sveitsi vielä nytkin pitää kunniassa. Hän saarnasi sovintoa, yksimielisyyttä, ja hänen kansalaisensa saivat sinä päivänä ihanimman voittonsa, voiton omista himoistansa.