United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuota ihmetteli kyökkipiika ja pian muutkin piiat; mutta eipä uskaltanut kukaan puhua siitä rouvalle. Myöskin ihmettelivät he minkä tähden rouva lateli pöydälle ylikerrassa Kiinan porsliini-astioita, joiden tyhjyyttä somat kannet peittivät.
Siellä sai hän yksinäisyydessä haaveilla. Näin oli alituisessa hommassa päivä kulunut. Vieraat voisivat tulla milloin tahansa. Sali ylikerrassa oli siivottu. Keskellä lattiaa seisoi pöytä juhla-ateriaa varten. Rouva Kornman kulki huoneesta huoneesen. Hän näytti jotenkin levottomalta. Se ei juuri aivan kumma ollut; ensimäiset suurimmat pidothan olivat tänään pidettävät Rytilässä.
"Antakaa mun mennä, eukot", sanoi hän; "taidostani on ainoasti eläville apua kuolleisin ei meillä lääkäreillä ole mitään valtaa". "Ei, teidän autettavanne onkin ylikerrassa nuorin orpolapsista ". Dwining'in ei auttanut muu kuin astua sisään.
Tämä ei näyttänyt panevan mitään huomiota uuteen omaisuuteensa. Sen hoitaminen ei liene hänelle ollut soveliasta, jonka vuoksi kaikki oli yhdessä summassa vuokrattu. Vuokraaja asui alikerrassa samalla kuin tuon aution rakennuksen ylikerrassa hiiret elamoivat kaikessa toivottavassa vapaudessa.
Konsulin kasvot kävivät jälleen sileiksi ja huolettomiksi, hänen askeleensa olivat reippaat ja nuorekkaat, hänen kulkiessansa ylös leveitä portaita myöten katsomaan niitä vieraita käsityöläisiä, jotka hän oli tuottanut Kyöpenhaminasta koristamaan seurahuoneita ylikerrassa. Keväällä Kristian Fredrik palasi kotia; hänen kasvatuksensa oli päättynyt, oltuansa viime talven Parisissa.
Helsingistä oli paljon ylhäisiäkin, ja nyt oli saaliin aika Naantalilaisilla; kaikki he toivoivat hyvää kesätuloa. Köyhä leski ja hänen sisarensa ylikerrassa leipoivat piparkakkujansa, ja lapset pukivat yllensä puhtaat vaatteet, sillä heidän oli meneminen piparkakkuja myymään. Niilo, vanhempi lapsi, oli silloin neljäntoistavuotinen, mutta Hilja ainoastaan kymmenvuotias.
»Oi, sepä on hupaista», sanoin minä enkä nyt enää ikävästä mitään tiennyt, vaan istuin tätiä kuuntelemaan. Tuli leimusi kalliolla, kahvipannu porisi, ja täti alkoi kertomuksensa. Vanhan Tädin Kertomus. Parikymmentä vuotta takaperin asui Naantalin kaupungissa erään talon ylikerrassa herrasmiehen leski sisarensa ja kahden lapsensa kanssa. Leski oli kovin köyhä.
Silloin huomasi hän, että ylikerrassa sytytettiin kynttilä. Jotakin se tietää, ja hän herätti miehensä, mutta samassa näkyi sadottain ratsumiehiä kiitävän luostaria kohti. Meidän miehemme koettivat paeta, mutta portti oli suljettu, munkki oli kavaltanut. Huonolla ruotsillaan huusi Roland: spräng port! Se vietiin portin eteen. Ruuti sytytettiin ja kauhealla pauhulla kukistui osa muuria ja portti.
Jo aterian aikana oli tanssi ylikerrassa alkanut, ja morsiuspari meni ulos ja tuli sisään, vuoroitellen ateriapöydälle ja tanssipermannolle. "Se on hävytöntä taitelialta, että hänkin tuli mukaan häihin", sanoi Anni Lentsille erään kerran, kun mentiin portaita myöden alas. "Hän ei kuitenkaan ole käskettykään.
Albertin akkuna oli ylikerrassa ja sen alla oli kasvupaikka korkealta pensas-aidalta piiritetty, edempänä seisoi puutarhan hoitaja sinisellä esiliinalla ja vesi-kannulla puhutellen yhtä vaimo-ihmistä. He puhuivat hiljalleen häntä havaitsematta. Viimein luuli hän kuulevansa vaimo-ihmisen kysyvän. "Mikä raukka nyt on saatu paulaan?"